Renessanssi
Lumen valo, vocal ensemble.
Sigillum 2010.
Keskiajan jälkeen ruton runtelema Eurooppa nousi Pohjois-Italian ja hansakaupunkien talouden turvin. Kulttuurien ja kauppateiden risteyksessä rikkaat suvut rahoittivat tieteen ja taiteen huippuja. Löytöretkien, kirjapainotaidon, uskonpuhdistuksen ja aurinkokeskeisen maailmankuvan mullistamana humanismi nosti päätään. Siinä missä keskiaika oli pohtinut, mikä oli uskonnollisesta näkökulmasta oikein, renessanssi käänsi tutkivan katseensa kohti kauneutta. Vapaa sivistynyt ihminen oli ylimystön uusi ihanne. Haluttiin uudelleensynnyttää (ransk. re-naissance, uudesti syntyminen) Antiikin Kreikka.
“Ihminen on kaiken mitta.” -Protagoras
Frankkien kuningas Pipin Pieni (714–768) halusi levittää yksiäänistä suullisena perintönä kulkeutuvaa kirkkolaulua. Näin syntyivät gregoriaanisen laulun pohjalta neumit, joiden pohjalta kehittyi nuottikirjoitus vuosisatojen kuluessa renessanssiin mennessä. Moniäänisen musiikin synty oli mahdollista vain nuottikirjoituksen kautta. Vain siten voitiin määritellä, milloin äänet soivat.
Tenori (ital. tenere, pitää kiinni) korkea miesääni, piti kiinni päämelodiasta cantus firmuksesta, siitä, minkä ympärille muut äänet muodostuivat. Basso (ital. basso, alla, matala), matala miesääni, soi tenorin alla. Altto (ital. alto, korkea, pitkä) on nimensä vastaisesti matala naisääni. Kuitenkin altto soi tenorin yläpuolella, ja oli siten suhteessa ympäristöönsä korkea. Sopraano (ital. sopra, päällä) korkea naisääni, soi kaiken päällä.
