Romantiikka
1820-1910

Romantiikka

1700-luvun lopun Euroopassa myllersi. Napoleonin vallankumous mullisti sosiaalisen ja poliittisen maailman. Vastalauseena 1700-luvun valistuksen järjelle tunne ja yksilö nousivat kokemuksen tekijöiksi.
Jean Sibelius: Sinfonia nro 1
Jean Sibelius: Sinfonia nro 1
Helsingin kaupunginorkesteri. Leif Segerstam, kapellimestari.
Ondine 2002.

Romantiikan ihanne oli sankarin yksinäinen kamppailu maailman melskeissä. Romantiikka ammensi luonnosta, historiasta ja yksilön tunteista. Ilmaisumuotojen etsiminen laajensi musiikin osa-alueita. Orkesterin koko kasvoi, harmonista maailmaa laajennettiin klassismin raamien ulkopuolelle ja uusia soittimia keksittiin sointivärien saavuttamiseksi. Virtuoosikulttuuri kukoisti. Äänitystaito muutti tapaa kirjoittaa. Säveltäjät alkoivat määritellä yhä täsmällisemmin, kuinka heidän sävellyksiään tulisi soittaa. Tämä nosti säveltäjien, kapellimestareiden ja soittajien eri rooleja.

 

Ihmiset, jotka ovat poissa, ovat ideaali; he, jotka ovat läsnä, vaikuttavat melko tavallisilta. -Johann Wolfgang von Goethe

Entisaikojen säveltäjillä oli tapana pitäytyä tiukasti teeman perusmuodossa, sen oikeassa muodossa. Beethoven muuntelee melodiaa, harmoniaa ja rytmejä niin kauniisti! -Johannes Brahms