Robert Kajanus syntyy
Robert Kajanus syntyi maanmittausinsinööri Georg August Kajanuksen ja Agnes Ottilia Kajanuksen (os. Flodin) perheeseen vuonna 1856. Äiti Agnes oli musikaalinen, hän soitti pianoa ja lauloi – mikä toki kuului myös aikakauden porvarilliseen musiikkiharrastukseen. Kajanuksen perheen kaikille neljälle aikuisuuteen asti selvinneelle lapselle musiikista tuli joko ammatti tai rakas harrastus. Robert Kajanus itse aloitti musiikin teoreettisten aineiden ja sävellyksen opinnot 12-vuotiaana yksityisesti Richard Faltinin johdolla. Jo aiemmin hän oli aloittanut viulunsoiton harjoittelun, jota kuitenkin tuli myöhemmin kiusaamaan hänen vasenkätisyytensä.
20-vuotiaana Kajanus lähti opiskelemaan sävellystä ja musiikinteoriaa tuolloiseen musiikkikeskukseen Leipzigin konservatorioon monen muun suomalaisen tavoin. Kajanus palasi Suomeen 1882 ja jo samana vuonna hän työllisti itsensä perustamalla Helsinkiin orkesteriyhdistyksen orkesterin, joka myöhemmin tunnettiin Filharmonisen seuran orkesterina. Kajanuksen perustama orkesteri kunnallistettiin vuonna 1914 Helsingin kaupunginorkesteriksi.
Robert Kajanusta pidetään yhtenä suomalaisen taidemusiikkielämän merkittävimmistä tienraivaajista ja ehdottomasti oman aikansa vaikutusvaltaisimpana musiikkielämän organisaattorina. Sen lisäksi, että hän perusti Helsingin orkesteriyhdistyksen orkesterin ja johti sitä 50 vuotta, hän teki myös laajan sävellystuotannon, koulutti orkesterikoulussaan useita sukupolvia suomalaisia orkesterimuusikoita ja työskenteli 30 vuotta Helsingin yliopiston musiikinopettajana.
Päämäärätietoinen musiikkielämän eteenpäin vieminen vaati voimakkaan luonteen. Robert Kajanus oli vuosikausia riidoissa Martin Wegeliuksen kanssa, ja yhteistyössä Jean Sibeliuksen kanssa oli vaikeitakin aikoja. Taustaltaan ruotsinkielinen Kajanus oli innokas fennomaani, mikä aiheutti omana aikanaan kuohuntaa erityisesti ruotsinkielisessä lehdistössä ja toisaalta kärjisti hänen ja ruotsinmielisen kapellimestari Schnéevoigtin välistä sotatilaa Helsingin musiikkielämässä 1910-luvulla.
Historia onkin nähnyt Kajanuksen usein kaksijakoisesti: toisaalta hänet on nähty fennomaanisena sankarina ja Sibeliuksen esiintuojana, toisaalta häikäilemättömänä ja kovapäisenä omien asioidensa edustajana. Hän oli tunnettu paitsi tarmokkuudestaan ja loppumattomasta energiastaan, myös vanhemmiten synkkyydestään, jonka oletetaan johtuneen hänen henkilökohtaisen elämänsä vastoinkäymisistä.
Viulisti Johan Järnefelt kuvaa aikalaiskuvauksessaan Kajanusta myös leikilliseksi ja satiirilliseksi henkilöksi.
Lähde: Matti Vainio – ”Nouskaa aatteet” Robert Kajanus – Elämä ja taide & Kansallisbiografia