Muoto

Muoto antaa sävellykselle kehyksen, jossa sitä tarkastellaan. Se on reitti, jota pitkin sävellyksen oletetaan kulkevan. Muotoa vasten voi tarkastella, kuinka säveltäjä on ratkaissut muodon asettamia raameja tai poikkeaako hän polulta. Muodon kautta säveltäjä lähettää voimakkaita viestejä. Hyvä esimerkki tästä on Tshaikovskin 6. sinfonia. Vastoin oletusta sinfonian loistelias finaali on sinfonian toiseksi viimeinen osa, ei viimeinen osa. Viimeinen osa on tunnelmaltaan sisäänpäin kääntynyt ja melankolinen. Ikään kuin Tshaikovski haluaisi kuvata sen mitä tapahtuu voitokkaan finaalin jälkeen suljettujen verhojen takana.

Muoto renesanssissa
Renessanssin musiikki ammensi inspiraatiota luonnosta. Musiikki jakautui hengelliseen (esimerkiksi messu, motetti) ja maalliseen (esimerkiksi chanson, madrigaali). Musiikin oli määrä noudattaa tasapainon estetiikkaa, sekä puhtaita ja sopusointuisia harmonioita. Musiikissa ei esiinny suuria hyppyjä vaan melodinen liike on melko tasaista ja hypyt äänissä tasapainotetaan vastaliikkeellä.

Muoto barokissa
Barokissa syntyivät muun muassa sävellysmuodot ooppera, preludi, fuuga, partita, alkusoitto, kantaatti, oratorio, passio, konsertto, sonaatti ja aaria. Baletti kehittyi hovitanssista esityksellisempään suuntaan. Barokin ajan sävellyksissä käytetään usein tuttuja nimityksiä sävellyksistä, mutta niiden rakenne ei ollut vielä vakiintunut nykyiseen käytäntöön. Esimerkiksi Händelin (1685-1759) Messias-oratorion alussa on osa Sinfonia, vaikka nykyään osasta käytettäisiin nimeä alkusoitto.

Muoto klassismissa
Klassismin aikana muoto oli kaikki kaikessa. Tieteen aikakaudella myös musiikin teoria kehittyi. Niin sinfonia, konsertto kuin sonaattimuoto saivat nykyisen muotonsa. Melodiassa pää- ja sivuteemoilla oli omat muotoihanteensa. Täydellinen muoto rinnastui järjen palvonnan aikana kauneuteen ja näkyi kaikkialla.

Muoto romantiikassa
Orkesteriteosten muoto laajenee ja monipuolistuu. Sinfonisten teosten kesto ja kokoonpano jopa moninkertaistuvat klassismiin verrattuna. Syntyvät läpisävellys, sinfoninen runo, Lied ja pienoismuodot, kuten esimerkiksi bagatelli, elegia, nocturne, impromptu.

Muoto impressionismissa
Pää- ja sivuteemasta luovutaan. Musiikkia ei kehitellä kuten klassismin ja romantiikan aikana. Symmetrisistä rakenteista ja äänenkuljetuksellisista säännöistä luovutaan. Musiikki koostuu usein pienistä fragmenteista ja motiiveista, joita toistetaan.

Muoto ekspressionismissa
“Ajatelkaa, mitä pidättyväisyyttä vaaditaan ilmaistakseen itsensä niin lyhyesti. Joka katse voidaan laajentaa runoksi, joka huokaus romaaniksi. Mutta ilmaista kokonainen romaani yhdellä eleellä, ilo yhdellä sisäänhenkäyksellä – sellaista tiivistämistä voi ilmetä vain, kun puuttuu vastaava määrä omahyväisyyttä.” -Arnold Schönberg kuultuaan Anton Webernin 6 Bagatellia op. 9 (1913), jonka kesto on vain 3’30’’.

Muoto aikamme musiikissa
Säveltäjä määrittelee muotonsa vapaasti. Hän joko valitsee joko jo olemassa olevia raameja tai toimii tietoisesti niitä välttäen tai soveltaen. Hyvin vapaat elementit tarvitsevat kuitenkin usein parikseen hyvin määritellyn muodon. Tekniikka on laajentanut muotoajattelua myös tilaan. Osa teoksen muotoa saattaa esimerkiksi olla, mistä päin ääni milloinkin kuuluu ja mikä on teoksen luoma tilavaikutelma.