Pianisti Jean-Yves Thibaudet on tehnyt yhteistyötä myös elokuvan, muodin ja visuaalisten taiteiden ammattilaisten kanssa.
C-sävel on punainen, D-sävel keltainen, A on vihreä ja Fis heleän sininen. Aleksandr Skrjabin sävelsi Tulen runoonsa pianon ja orkesterin lisäksi osuuden valouruille, soittimelle, jonka tehtävänä oli luoda konserttisaliin vaihtuvien valotilanteiden virta eriväristen lamppujen avulla. Jean-Yves Thibaudet on yksi meidän aikojemme hienoimmista pianisteista. Hän on levyttänyt yli 50 albumia ja tehnyt yhteistyötä myös elokuvan, muodin ja visuaalisten taiteiden ammattilaisten kanssa.
Jukka-Pekka Saraste
Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana aloittava Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vakiinnuttanut asemansa yhtenä sukupolvensa merkittävimmistä kapellimestareista. Heinolassa syntynyt ja viulistina uransa aloittanut Saraste tunnetaan monipuolisuudestaan ja syvällisestä ja eheästä musiikillisesta näkemyksestään. Sarasteella on erityisen vahva yhteys Beethovenin, Brucknerin, Šostakovitšin, Stravinskin ja Sibeliuksen teoksiin, ja hän on kansainvälisesti tunnustettu Mahler-tulkinnoistaan. Kauden 23/24 aikana Saraste syventyy yhdessä HKO:n kanssa Sibeliuksen, Mahlerin ja Brucknerin sinfoniseen perintöön useamman pitkän konserttiperiodin aikana sekä nostaa esille oman aikamme säveltäjiä ja musiikkia.
Helsingin kaupunginorkesterin taiteellisen johtoryhmän vetäjänä Saraste korostaa musiikin merkitystä niin yhteiskunnalle kuin yksilöille.
”Musiikilla on erityisen vahva osuus suomalaisessa kulttuurissa, ja Helsingin kaupunginorkesterilla on merkittävä rooli identiteettiemme rakentumisessa. Aloittaessani ylikapellimestarina haluan yhdessä muusikoiden kanssa tehdä töitä ollaksemme kaikkien helsinkiläisten orkesteri. Ideointi taiteellisen johtotiimin ja orkesterin kanssa on ollut tiivistä. Musiikin kokeminen osana yhteisöä on eräs suurenmoisimmista asioista, joita orkesteri voi tarjota kuulijoilleen.”
Jukka-Pekka Saraste on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin, Toronton sinfoniaorkesterin, Kölnin WDR-radiosinfoniaorkesterin, Oslon filharmonikkojen ja Skotlannin kamariorkesterin ylikapellimestarina. Lisäksi hän on säännöllinen vierailija maailman huippuorkesterien johdossa. Saraste on toiminut BBC:n sinfoniaorkesterin päävierailijana ja johtanut viime konserttikausilla muun muassa Pariisin orkesteria, Lontoon Philharmonia -orkesteria, Zürichin Tonhalle -orkesteria, Berliinin saksalaista sinfoniaorkesteria DSO:ta ja eteläkorealaista Soulin filharmonista orkesteria.
Saraste pitää tärkeänä uransa alussa olevien muusikoiden valmennusta ja mentorointia. Hän on perustanut LEAD!-säätiön, jonka kansainvälisiä orkesteriprojekteja on toteutettu muun muassa Ruotsissa, Sveitsissä, Saksassa ja Bulgariassa. Kesän 2023 LEAD!-mestarikurssi järjestettiin jälleen Fiskars Summer Festival -tapahtumassa, missä nuorten muusikoiden monikansallinen sinfoniaorkesteri työskenteli Sarasteen ja taiteilijavieraiden johdolla.
Jukka-Pekka Saraste on palkittu ansioistaan musiikin alalla Pro Finlandia -mitalilla, säveltaiteen valtionpalkinnolla ja Suomen Leijonan komentajamerkillä.
Jukka-Pekka Saraste (jukkapekkasaraste.com)
Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli
Kun Anton Bruckner (1824-1896) kuoli Wienissä lokakuussa vuonna 1896, hänen työpöydälleen jäi yhdeksäs sinfonia. Hän oli ryhtynyt sävellystyöhön jo vuonna 1887, mutta ensin kahdeksannen sinfonian uudistetun laitoksen laatiminen ja sitten yhä paheneva sairaus hidasti luovaa prosessia. Bruckner sai täysin valmiiksi kolmen ensimmäisen osan partituurin. Finaali lienee ollut melko valmis, mutta osa materiaalista katosi ikiajoiksi kun käsikirjoitusten keräilijät ottivat kuolinpesästä mukanaan nuottiarkkeja muistoksi. Myöhemmin monet ovat tehneet finaalista omat rekonstruktionsa. Brucknerin viimeiseksi jäänyttä sinfoniaa esitetään kuitenkin edelleen usein ainoastaan kolmiosaisena. Merkillistä kyllä, teos ei tässä muodossa tee keskeneräistä vaikutelmaa.
Bruckner oli perfektionisti, joka hioi partituurejaan jatkuvasti. Paha kyllä hän oli riippuvainen muiden mielipiteistä: jos joku totesi joidenkin tahtien vaativan korjausta, Bruckner teki töitä käskettyä. Hän myös salli oppilaidensa tekevän nuotteihin muutoksia, jotka erosivat hänen alkuperäisistä tarkoituksistaan. Näistä syistä johtuen Brucknerin teoksista on olemassa useat keskenään erilaiset versiot. Illan konsertin versio yhdeksännestä sinfoniasta on Leopold Nowakin toimittama. Nowak (1904-1991) teki 1940-luvun lopusta lähtien kriittisiä editioita Kansainvälisen Bruckner-seuran toimeksiannosta.
Ollakseen Brucknerin sävellys yhdeksäs sinfonia sisältää epätavallisen runsaasti riitasointuisia ja tummia sävyjä. Sen voisi ehkä sanoa kuvaavan pitkää matkaa epäilystä ja ahdistuksesta kohti toivoa ja valoa. Hartaan katolisen Brucknerin aikeena oli omistaa valmis sinfonia ”rakkaalle Jumalalle”.
Ensimmäisessä osassa (Feierlich, misterioso) vuorottelevat lyyriset ja dramaattiset jaksot. Toinen osa on hetkittäin brutaali scherzo (Bewegt, lebhaft). Trio (Schnell) tuo mukanaan hieman valoisuutta. Vaikuttavaa kolmatta osaa (Adagio) leimaa ekspressionistinen melodisuus. Bruckner kutsui osaa ”jäähyväisiksi elämälle”.
Christian Holmqvist
