Ylikapellimestari Susanna Mälkin johtama konsertti avaa kevätkauden.
Håkan Hardenberger tuo mukanaan Suomen ensiesitykseen Betsy Jolasin hienostuneen teoksen, jossa trumpetti laulaa, leikittelee ja loihtii ilmoille musiikillisia ajatuksia jazzahtavin, tunteellisin ja kevein äänenpainoin. Steve Reichin uusin orkesteriteos sai kantaesityksensä Los Angelesissa Susanna Mälkin johdolla kaksi vuotta sitten – ylistävin arvioin.
Vuosi ennen ensimmäistä sinfoniaa valmistunut Kuningas Kristian II -näytelmämusiikki teki Sibeliusta kansainvälisesti tunnetuksi orkesterisäveltäjänä ja pohjusti sinfonista uraa.
Suora lähetys ja tallenne Yle Radio 1, Yle Areena ja HKO Screen -mobiilisovellus.
Steve Reich: Music for Ensemble and Orchestra
Yhdysvaltalainen Steve Reich (s. 1936) on 1960-luvulta lähtien ollut yksi nykymusiikin tunnetuimmista hahmoista. Hän on ollut mukana luomassa minimalismia, musiikkia jota leimaa lyhyiden aiheiden hypnoottinen toisto ja asteittainen muuntelu. Useat teokset kuten Drumming (1971), Music for 18 Musicians (1976), Different Trains (1988) ja Double Sextet (2007) ovat olleet yleisö- ja arvostelumenestyksiä. Säveltäjän yhtye Steve Reich and Musicians on saanut kulttimaineen ja palkittu Grammylla. Vuonna 2007 Reichille myönnettiin arvostettu Polar Music Prize. Hän on vaikuttanut voimakkaasti niin taidemusiikin säveltäjiin kuin myös maailmanmusiikin artisteihin ja jazzmuusikkoihin. Reichin varhaiset teokset olivat sisällöltään abstrakteja. Myöhemmin hän on luonut musiikkia, joka liittyy esimerkiksi juutalaiseen historiaan ja kulttuuriin.
Music for Ensemble and Orchestra (2018) on syntynyt Los Angelesin filharmonikkojen, Lontoon sinfoniaorkesterin, New Yorkin filharmonikkojen, San Franciscon sinfoniaorkesterin, Sydneyn sinfoniaorkestern ja Baltic Sea Philharmonic -orkesterin yhteistilauksesta. Teos sai kantaesityksensä Walt Disney Concert Hallissa Los Angelesissa, Los Angelesin filharmonikkojen konsertissa 1.11.2018. Kapellimestari oli Susanna Mälkki. Teos saa nyt Suomen ensiesityksensä.
Music for Ensemble and Orchestra on lähtenyt liikkeelle barokin concerto grosso -periaatteesta. Concerto grossossa voi olla useita solisteja, mutta tässä teoksessa niitä on peräti 20 kappaletta. Solistit muodostavat yhtyeen, jossa on kuusi puhallinsoitinta, kaksi vibrafonia, kaksi pianoa, yhdeksän jousisoitinta ja sähköbasso. Säestävä orkesteri puolestaan koostuu neljästä trumpetista, lyömäsoittimista ja jousiorkesterista vailla kontrabassoja. Teoksessa on viisi jaksoa. Jaksojen tempo on tismalleen sama, mutta niissä on erilaiset pulssit. Kuulijalle syntyy illuusio tempon muuttumisesta.
Betsy Jolas: Onze Lieder
Betsy Jolas (s. 1926) syntyi Ranskassa amerikkalaiseen perheeseen. Hän vietti osan kasvuvuosistaan Yhdysvalloissa, missä opiskeli musiikkia Bennington Collegessa. Vuonna 1946 hän palasi Ranskaan ja opiskeli Pariisin konservatoriossa mm. Darius Milhaud’n ja Olivier Messiaenin johdolla. Myöhemmin hän itse opetti samassa opinahjossa. Hän on opettanut myös Yhdysvalloissa, muun muassa Yalessa, Harvardissa ja Tanglewoodissa.
Jolas on luonut merkittävän kansainvälisen säveltäjäuran ja on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi kapellimestari Simon Rattlen, huilisti Pierre-Yves Artaud’n, sellisti Anssi Karttusen, trumpetisti Håkan Hardenbergerin ja Berliinin filharmonikkojen kanssa. Hänelle on myönnetty Koussevitzky-palkinto ja kansainvälinen Maurice Ravel -palkinto. Hän on Ranskan Taiteen ja kirjallisuuden ritarikunnan komentaja ja Ranskan kunnialegioonan ritari.
Säveltäjän laajaan tuotantoon kuuluu oopperoita, orkesterikappaleita, kamarimusiikkia sekä soolo- ja kuoroteoksia. Uudempaa tuotantoa edustavat esimerkiksi jousikvartetot 7 (2018) ja 8 (2019) sekä Gewandhausorchester Leipzigin ja Bostonin sinfonikkojen tilaama orkesteriteos Letters from Bachville (2019).
Maria Kalliopään haastattelussa vuonna 2016 Jolas kertoi: ”Juureni ovat koko musiikin historiassa, ei ainoastaan oman aikani musiikissa. On etuoikeus että minulla voi olla suhde menneisyyden kaikkeen suureen musiikkiin.” Toisessa yhteydessä hän on maininnut saaneensa inspiraatiota esimerkiksi Monteverdin, Debussyn ja Schumannin teoksista. Vaikka hänen ilmaisunsa on modernistista, siitä löytää voimakkaan luottamuksen melodisiin ja laulullisiin perusarvoihin.
Onze Lieder (Yksitoista laulua) on vuonna 1977 Pariisissa sävelletty teos trumpetille ja kamariorkesterille. Kantaesityksessä trumpetisti oli Pierre Thibaud. Ensemble Intercontemporain -yhtyettä johti Michel Tabachnik. Otsikosta huolimatta teos on yksiosainen. Trumpetin esittämät ”laulut” ovat joskus sävyltään unelmoivat, joskus purevat.
Jean Sibelius: Kuningas Kristian II, sarja op. 27
Kirjailija Adolf Paul (1863–1943) syntyi Ruotsissa mutta varttui Suomessa. 1880-luvulla hän opiskeli pianoa Helsingin konservatoriossa ja tutustui tällöin Jean Sibeliukseen (1865–1957). Ystävyys jatkui kirjailijan muutettua Berliiniin. Paul julkaisi romaaneja ja näytelmiä. Hänellä oli kyky verkostoitua: Sibeliuksen ohella tuttavapiirin kuuluivat esimerkiksi Edvard Munch, August Strindberg, Ferruccio Busoni, Knut Hamsun ja Akseli Gallen-Kallela. Saksassa Paul ahkeroi tehdäkseen Sibeliuksen musiikkia tunnetuksi. Myöhemmin Paul suhtautui sympaattisesti natsien politiikkaan. Natsihallinto kiitti myöntämällä hänelle kunniaeläkkeen.
Helmikuussa 1898 Paulin näytelmä Kuningas Kristian II sai ensi-iltansa Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa. Esityksiä varten Sibelius sävelsi kappaleet Elegia, Musette, Menuetti ja Laulu ristilukista, ja hän johti itse teatterirorkesteria. Kesällä Sibelius sävelsi kolme uutta kappaletta, Nocturnen, Serenadin ja Balladin. Kuningas Kristian II -musiikista koottu orkesterisarja (op. 27) oli aikansa hitti. Suosituimmaksi numeroksi nousi Musette, jonka melodiaan keksittiin teksti ”Minä menen Kämppiin takaisin”, joka viittasi Sibeliuksen legendaarisiin ryyppyputkiin Kämpin ravintolassa Helsingissä. Pauliin näytelmämusiikki teki valtavan vaikutuksen. Vanhana miehenä hän toivoi, että osa Elegia esitettäisiin hänen hautajaisissaan. Toive ei toteutunut.
Näytelmä perustuu hyvin väljästi tositapahtumiin. Kristian II oli Tanskan ja Norjan kuningas 1513–23 ja Ruotsin kuningas 1520–21, kunnes hänet syrjäytettiin. Hänet tunnetaan nimellä Kristian Tyranni, vuoden 1520 Tukholman verilöylyn takia. Toinen päähenkilö on kuninkaan rakastajatar Dyveke, joka kuoli epäselvästä syystä – Paulin versiossa hänet myrkytetään. Sibeliuksen musiikki vangitsee hienosti näytelmän rakkautta ja fatalismia henkivän ilmapiirin.
Christian Holmqvist
