Muusikkomme soittavat tällä kaudella kolme konserttia ilman kapellimestaria. Niistä ensimmäisessä soi Italia.
Miksi tyytyä yhteen, kun voi saada seitsemän? Konsertin alkupuolella kuullaan riemastuttava rimpsu suosikkiaarioita ja -duettoja Giacomo Puccinin oopperoista. Solisteina säihkyvät sopraano Tuuli Takala ja tenori Tuomas Katajala.
Felix Mendelssohn säilöi pitkän Italian-matkansa vaikutelmia vesiväriluonnoksiin ja neljännen sinfoniansa säveliin. Siinä soi välimerellinen auringonpaiste, uskonnollinen juhlallisuus, monumentaalinen arkkitehtuuri sekä avara maaseutu.
Giacomo Puccini: Viene la sera, duetto oopperasta Madama Butterfly
Giacomo Puccini: "E lucevan le stelle", Cavaradossin resitatiivi ja aaria oopperasta Tosca
Giacomo Puccini: A te
Giacomo Puccini: Avanti, Urania!
Giacomo Puccini: "Chi il bel sogno di Doretta", aaria oopperasta La rondine
Giacomo Puccini: "Se come voi piccina io fossi", aaria oopperasta Le Villi
Giacomo Puccini: "Tu che di gel sei cinta", aaria oopperasta Turandot
Giuseppe Verdi: Alkusoitto oopperasta Kohtalon voima
1850-luvun loppupuolella Giuseppe Verdi (1813–1901) oli menestynyt säveltäjä. Viimeaikaiset oopperahankkeet, joukossa Simon Boccanegra ja Naamiohuvit, olivat kuitenkin aiheuttaneet hänelle sen verran paljon harmaita hiuksia, että hän päätti ottaa säveltämisestä tauon. Verdi vetäytyi kotiinsa Parmaan. St. Agatan tilallaan hän vietti aikaa puutarhassa, ratsasti, metsästi, souti järvellä. Iltaisin hän pelasi korttia vaimonsa kanssa. Joskus hän hemmotteli itseään sikarilla. Arki oli tuttua ja turvallista ja pidemmän päälle puuduttavan tylsää.
Kun Pietarin kuninkaallinen teatteri otti yhteyttä toivoen Verdiltä uutta oopperaa, hän oli enemmän kuin valmis palaamaan sävellystyön pariin. Hän sai vapaat kädet aiheen suhteen ja tilasi Francesco Maria Piavelta libreton, joka perustui espanjalaisen de Saavedran näytelmään Don Álvaro. Kohtalon voima sai ensi-iltansa Pietarissa loppuvuodesta 1862.
Melodramaattisessa tarinassa kaikki päähenkilöt ovat oman kohtalonsa vankeja. Pyrkiessään pakenemaan kohtaloaan seurauksena on poikkeuksetta tuho ja kuolema. Oopperan suosituin numero on sen alkusoitto, jota leimaa raju, kohtaloa symbolisoiva johtoaihe.
Christian Holmqvist
Giacomo Puccini: Aarioita ja lauluja
Verdin jälkeen italialaisen oopperan jättiläiseksi nousi Giacomo Puccini (1858–1924). Hänen kykynsä yhdistää tunnevoimainen musiikki koskettaviin tarinoihin teki hänestä maailmankuuluun.
Madama Butterfly (1904) – ooppera jenkin julmasti pettämästä Cio-Cio-Sanista – sisältää niin vertahyytävän huipennuksen kuin Puccinin herkintä musiikkia. Duetossa Viene le sera kaikki on vielä hyvin. Raju on myös Tosca (1900). Sadistinen poliisipäällikkö Scarpia himoitsee sopraano Toscaa ja käyttää kuvataitelija Cavaradossia välikappaleena. Kun Cavarodossi odottaa teloitustaan hän laulaa aarian E lucevan le stelle.
A te (1875) on varhainen laulu, jossa teini-ikäinen säveltäjä kokeilee siipiään. Avanti, Urania! (1896) on saanut innoituksensa italialaisen markiisin Urania-nimisestä jahdista.
La rondine (1917) oli Puccinin yritys säveltää teos, joka muistuttaisi muodikasta operettia. Chi il bel sogno di Doretta -laulussa kurtisaani Magda kertoo tytöstä, joka rakastuu ylioppilaaseen. Puccinin ensimmäisessä oopperassa Le Villi (1894) on hänelle harvinaista luontomystiikkaa. Kun Roberto matkustaa kotikylästä pois, hänen kihlattunsa Anna antaa hänelle kukkia aariassa Se come voi piccina io fossi.
Puccinin viimeinen oopperaa, itämaiseen satuun perustuva Turandot (1926) jäi keskeneräiseksi. Orjatyttö Liú laulaa aariansa Tu che di gel sei cinta vastauksena kidutukseen, jonka avulla Turandot haluaa saada tietoonsa tuntemattoman prinssin nimen: vielä sinäkin opit mitä rakkaus on.
Christian Holmqvist
Hugo Wolf: Italialainen serenadi (sov. Max Reger)
Itävaltalainen Hugo Wolf (1860–1903) kuuluu lied-musiikin mestareihin. Hän ehti säveltää melkein 300 yksinlaulua muun muassa Goethen, von Eichendorffin ja Möriken runoihin ennen kun syfilis tuhosi hänen mielenterveytensä. 38-vuotiaana hän meni vapaaehtoisesti mielisairaalaan, jossa kuoli viisi vuotta myöhemmin.
Wolfin suuri idoli oli Wagner, jonka musiikkia hän kriitikkona puolusti fanaattisesti. Wagnerin innoittamana hän kehitti yksilöllisen sävelkielen, jonka leimallisia piirteitä ovat emotionaalinen intensiteetti ja aikaansa nähden modernistinen soinnutus. Wolfin unelma oli kirjoittaa wagneriaaninen ooppera, mutta Der Corregidor (1895) kaatuu surkeaan librettoon ja Manuel Venegas (1897) jäi keskeneräiseksi.
Italialainen serenadi on yksi Wolfin harvoista soitinkappaleista. Se syntyi vain parissa päivässä keväällä 1887 jousikvartetille ja oli alun perin tarkoitettu kolmiosaisen sarjan osaksi. 1892 Wolf sovitti serenadin alttoviululle ja kamariorkesterille ja harkitsi samalla neliosaisen ”italialaisen sarjan” säveltämistä. Hanke jäi toteutumatta. Max Reger teki vuonna 1903 Wolfin partituuriin perustuvan version kamariorkesterille. Kappale on esimerkki siitä Wolfin puolesta, joka välttää wagneriaanista pauhua ja retoriikkaa. Tämä on iloista, kepeän humoristista musiikkia.
Christian Holmqvist
Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 4 A-duuri ”Italialainen” op. 90
Felix Mendelssohn (1809–1847) oli taidemusiikin sunnuntailapsi. Hän syntyi pankkiiriperheeseen, jossa hänen lahjakkuutensa nähtiin varhain ja sen sallittiin kukoistaa. Hän liikkui jo lapsena kulttuuripiireissä ja osasi verkostoitua sekä teki loistavan uran säveltäjänä, pianistina ja kapellimestarina. Mutta menestystarinalla oli varjopuolensa. Mendelssohn alkoi kärsiä pahenevasta itsekritiikistä ja ajautui perfektionistiksi. Hän koki tehneensä parhaat sävellyksensä teinivuosinaan. Lopulta hän oli niin epävarma osaamisestaan, että alkoi pantata partituurejaan.
Eräs pihdatuksi joutuneista teoksista on Lontoon filharmonisen seuran tilauksesta syntynyt sinfonia A-duurissa. Kantaesitys Lontoossa keväällä 1833 oli menestys, mutta Mendelssohn ei ollut tyytyväinen ja teki partituurista uuden version. Sekään ei hänelle kelvannut, ja teos painettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Sinfonia on saanut järjestysnumeron neljä, vaikka se kronologisesti on Mendelssohnin kolmas.
Teoksen taustalla on Mendelssohnin matka Italiaan vuonna 1830: esimerkiksi toisen osan innoittajana on toiminut uskonnollinen kulkue Napolissa. Mendelssohnille sinfonian jatkuva suosio olisi ollut yllätys. Hän ei olisi arvannut yleisön ja muusikoiden rakastavan musiikin aurinkoisuutta ja soitinnuksen briljantteja tehoja. Sen sijaan hän olisi murehtinut jotakin omasta mielestään jähmeää äänenkuljetusta. Tällainen ihmelapsen kohtalo voi olla.
Christian Holmqvist
Tuuli Takala
Helsingissä syntynyt ja opiskellut Tuuli Takala (s. 1987) on tätä nykyä valovoimaisimpia suomalaissopraanoja maailmalla. Takala löi läpi laulajana vuonna 2013 voittamalla Kangasniemen laulukilpailun ja Timo Mustakallio -laulukilpailun sekä debytoimalla Kansallisoopperan lavalla Taikahuilun Yön kuningattarena. Mozartin koloratuuriroolin Takala on laulanut myös esimerkiksi Lontoon Covent Gardenissa, Berliinin kaikissa kolmessa oopperatalossa, Wienin Volksoperissa, Savonlinnan oopperajuhlilla ja Toulonin oopperassa. Dresdenin Semperoperin solististoon hän liittyi vuonna 2015.
Hiljattain Takala lauloi Sibeliuksen orkesterilauluja Saksan radion filharmonisen orkesterin solistina Pietari Inkisen johdolla sekä Helsingissä Urkuyö & Aaria -festivaalin konsertissa Musiikkitalon kuoron solistina. Viimeksi Takalan sopraanoääni soi Helsingin kaupunginorkesterin kanssa syyskaudella 2022, kun HKO kantaesitti Takalaa varta vasten sävelletyn Olli Kortekankaan laulusarjan Songs of Meena. ”Tuuli Takalan kimmeltävä ja notkea sopraano liiteli ja kuvioi lumoavasti, vaihtelevin dynaamisin sävyin”, kirjoitti Helsingin Sanomat kantaesityksestä.
Takala aloitti viulunsoiton opinnot viisivuotiaana ja lauloi aktiivisesti kuoroissa. Vasta lukion jälkeen Takala hakeutui ensimmäisille laulutunneilleen, opiskeli Sibelius-Akatemiassa ensin musiikkikasvatusta ja vaihtoi sittemmin oopperalauluun.
Tuomas Katajala
Suomalaistenori Tuomas Katajala (s. 1975) on uransa aikana esittänyt lukuisia teoksia oratorioista orkesteriteoksiin ja yksinlaulua barokista nykymusiikkiin. Hän on Pohjoismaiden maineikkaimpia ja monipuolisimpia tenoreita.
Syksyllä 2025 Katajala lauloi Mahlerin Tuhannen sinfonian solistina Latvian kansallisoopperassa Riiassa Tarmo Peltokosken johdolla. Hän esiintyi myös Kölnin oopperassa Wagnerin Reininkullan Frohin roolissa Marc Albrechtin johdolla ja lauloi Mahlerin Maan laulun esityksessätenorisolistina Palermon Teatro Politeama Garibaldissa.
Mahlerin kahdeksannen parissa ja Tarmo Peltokosken kanssa Katajala työskentelee jälleen kuluvalla konserttikaudella Hong Kongin filharmonisen orkesterin solistina. Muihin Katajalan tämän kauden vierailuihin lukeutuvat Beethovenin 9. sinfonia kera Turun filharmonisen orkesterin ja John Storgårdsin, Bachin Jouluoratorio Cantores Minoreksen solistina sekä Szymanowskin Kuningas Roger -ooppera Radion sinfoniaorkesterin kanssa.
Katajala opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja jatkoi opintojaan Udo Reinemannin kansainvälisellä lied-mestarikurssilla Amsterdamin konservatoriossa sekä Pesarossa Alberto Zeddan Accademia Rossinianassa. Hän voitti ensimmäisen palkinnon Rooman Musica Sacra -laulukilpailussa 2004 ja toisen palkinnon Gösta Windbergh -kilpailussa. Suomen Kansallisoopperan laulajakaartiin Katajala kuului vuosina 2009–2014.
www.tuomaskatajala.com
