Luominen

Joseph Haydn: Luominen

Joseph Haydnin (1732–1809) ura koki täyskäännöksen, kun hänen 30 vuotta kestänyt pestinsä Esterházyn ruhtinaan hovisäveltäjänä päättyi. Virkavelvollisuuksistaan huolimatta Haydn oli onnistunut levittämään musiikkiaan halki mantereen ja hankkimaan laajan kannattajapohjan aina Espanjaa, Ranskaa ja Englantia myöten – kiitos kiertävien muusikoiden, joiden matkassa Haydnin partituurit levisivät Euroopan metropoleihin ja kustantamoihin. Yksi näistä muusikoista oli Englantiin asettunut saksalaisviulisti ja konserttisarjan impressaari Johann Peter Solomon. Kuultuaan uutisen Haydnin vapautumisesta hän kävi vuonna 1791 omakätisesti hakemassa tämän Wienistä Lontooseen. 

Englannissa Haydn haltioitui uudesta, edistyksellisestä konserttikulttuurista. Kun Wienissä musiikkielämä oli vielä kirkon ja keisarihuoneen hallinnassa, Lontoossa konserteista oli jo tullut julkista viihdettä ja voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, ja musiikin rahoituspohja oli jakaantunut useisiin eri lähteisiin. Vaikka Haydn oli Wienissä varsin tunnettu, Lontoossa häntä kohdeltiin maailmantähden tavoin niin yleisössä kuin lehdistössä, ja jopa kuningashuone oli odottanut suuren säveltäjän esiintymisiä. Kahden vierailun ja neljän Lontoossa vietetyn vuoden aikana Haydn sävelsi tunnetuimmat sinfoniansa ja sai esimerkiksi kunniatohtorin arvon Oxfordista. Saksalaisperäistä musiikkia ilmiselvästi ihannoitiin, olihan Georg Friedrich Händel (1685–1759) noussut huipulle nimenomaan Englannissa ja tuonut mukanaan saksalaisia kollegoitaan rikastuttamaan Lontoon oopperaelämää 1720-luvulta alkaen.

Vaikka Händelin kuolemasta oli jo aikaa, saksalaismestarin teoksia käsiteltiin Lontoossa edelleen arvokkaana, elävänä osana paikallista kulttuuria – Wienissä historiallista musiikkia sai tutkittavakseen lähinnä arkistoissa. Lontoossa Haydn sai kuulla Händelin suurteoksia elävänä. Haydniin tekivät vaikutuksen etenkin oratoriot Messias ja Israel Egyptissä, joiden jättimäiset orkesterit, yksityiskohtia kunnioittava sävelmaalailu, värikkäät harmoniat, loisteliaat solistiosuudet ja voimakas uskonnollinen lataus osoittivat, mihin sävelten voima voi parhaimmillaan yltää. ”Händel on säveltäjistä suurin”, Haydn sanoi Messiaan kuultuaan. Tähän saakka Haydnin leipälajeja olivat olleet sinfonia ja jousikvartetto; Händel näytti hänelle uuden suunnan.

Luomisen synty ja elämä

Vuonna 1795 koti-ikävän kalvama Haydn teki viimeisen kerran lähtöään Lontoosta. Hän sai impressaari Solomonilta läksiäislahjaksi tuntemattoman tekijän tekstin The Creation of the World, joka oli löytynyt Händelin jäämistöstä. Teksti perustui kolmeen lähteeseen: Raamatun Luomiskertomukseen ja psalmeihin sekä John Miltonin romaaniin Kadotettu Paratiisi. Haydn näki siinä potentiaalin, jonka Händel oli ilmeisesti ohittanut. Hän antoi tekstin Wienin keisarillisen kirjaston prefektille, paroni Gottfried van Swietenille, joka laati siitä saksankielisen libreton ja höysti sitä myös omalla runoudellaan. Swieten merkitsi marginaaliin myös sävellysehdotuksia, jotka Haydn otti ilmeisen vakavasti – olihan Swieten itsekin intohimoinen amatöörisäveltäjä ja Haydnin lisäksi esimerkiksi Beethovenia ja Mozartia rahoittanut aatelinen. 

Kahdessa ensimmäisessä osassa kuoro sekä arkkienkelit Gabriel, Uriel ja Rafael kertovat luomisen seitsemästä päivästä händeliläisen sävelmaalailun ja haydnilaiseen huumorin keinoin. Esimerkiksi maailman syntyä kuvaava alku versoo yksinäisen C-sävelen edustamasta tyhjyydestä kohti aikansa riitaisimpia sointuja, kaaosta, kunnes kuoro julistaa valtavan crescendon voimalla valon saapuneeksi. Halki seitsemän päivän Haydn värittää niin luonnonilmiöitä kuin eläimiä asianmukaisilla sävelillä: aallot hyökyvät kohoavina ja laskevina asteikkoina, levolliset purot virtaavat herkästi polveilevina melodioina, lintulajit kujertavat tunnistettavilla ominaislauluillaan, valaat uivat syvällä bassossa, leijonat karjuvat hurjasti ja mato mutkittelee laiskasti. 

Kolmas osa kertoo Aatamista ja Eevasta Eedenissä. Haydn päättää Luomisen autuaan positiivisesti koskematta syntiinlankeemukseen Urielin viimeisiä, pahaenteisiä sanoja enempää. Kuoron päätehtävä halki teoksen on laulaa ylistystä Jumalalle; loistokkaimmilleen se nousee päätöksessä, jonka Haydn punoo kohti kirkkauksia kohoavaksi fuugaksi, musiikillisen täydellisyyden ja huippuunsa kasvaneen kehityskulun symboliksi.

Luomisen kantaesitys Wienin Schwarzenbergin palatsissa keväällä 1798 oli merkkitapaus. Vaikka kyseessä oli aatelisille ja virkamiehille tarkoitettu kutsutilaisuus, sadat uteliaat tungeksivat konserttisalin reunoille kuullakseen väläyksiä paljon kohutusta uutuudesta. Konsertin kuulleet ylistivät kokemustaan lehdissä ja toreilla. Vuotta myöhemmin järjestetty julkinen kantaesitys Burgtheaterissa myytiin loppuun kauan etukäteen, eikä Luomisen suosio ottanut laantuakseen senkään jälkeen. Haydnin elinaikana sitä esitettiin 40 kertaa yksin Wienissä, ja toiset 40 kertaa ulkomailla aina Venäjää ja Yhdysvaltoja myöten. Ainoastaan katolinen kirkko suhtautui Luomiseen penseästi ja kielsi sen esittämisen tiloissaan, teos kun oli liian iloluontoinen. Vuonna 1800 julkaistu partituuri oli myös maailman ensimmäinen suurteos, jota esitetään kahdella kielellä – englanniksi ja saksaksi – maasta riippuen.

Jaani Länsiö

Johanna Isokoski

Johanna Isokoski (s.1990) on suomalainen sopraano. Hän valmistui laulutaiteen maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta vuonna 2022 opettajanaan Sirkka Parviainen. Lisäksi Isokoski on suorittanut musiikkipedagogin (AMK) tutkinnon Kaisu Helmisen opissa.

Johanna Isokoski on vieraillut solistina muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Åbo Svenska Teaterissa ja Vaasan kaupunginteatterissa. Hän on esiintynyt myös konserttilavoilla esimerkiksi Turun filharmonisen orkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin, Pori Sinfoniettan, Kymi Sinfoniettan ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin solistina ja Cantores Minores -poikakuoron kanssa.

Isokosken kilpailumenestyksiin lukeutuvat Kangasniemen laulukilpailujen toinen palkinto vuonna 2017 sekä erikoispalkinto Lappeenrannan valtakunnallisista laulukilpailuista vuonna 2016. Vuonna 2019 Pro Musica -säätiö nimitti Isokosken vuoden nuoreksi muusikoksi.

Anna Prohaska

Anna Prohaska (s. 1983) on itävaltalais-englantilainen sopraano. Hän teki oopperadebyyttinsä 18-vuotiaana Berliinin koomisessa oopperassa. Pian sen jälkeen Prohaska debytoi Berliinin valtionoopperassa, ja 23-vuotiaana hänet kiinnitettiin oopperatalon ensembleen. Siitä lähtien Prohaska on tehnyt näyttävää kansainvälistä uraa esiintyen maineikkaissa oopperataloissa ja nimekkäiden orkesterien solistina ympäri maailmaa.

Prohaska on vieraillut muun muassa Aix-en-Provencen oopperafestivaalilla Ranskassa, Lontoon kuninkaallisessa oopperassa, Hampurin valtionoopperassa, Milanon La Scalassa, Ranskan kansallisoopperassa ja Baijerin valtionoopperassa.

Prohaska on kysytty vieras niin ikään konserttilavoilla. Hän on esiintynyt säännöllisesti Berliinin filharmonikkojen solistina Simon Rattlen, Daniel Hardingin ja Claudio Abbadon johdolla. Prohaska on vieraillut myös muun muassa Wienin filharmonikkojen, Lontoon sinfoniaorkesterin, Clevelandin orkesterin ja Bostonin sinfoniaorkesterin solistina.

Michael Nagy

Michael Nagy (s. 1976) on unkarilaistaustainen Saksan Stuttgartissa syntynyt baritoni. Hän aloitti musiikillisen uransa Stuttgartin Hymnus-poikakuorossa. Nagy opiskeli laulua, lied-tulkintaa ja orkesterinjohtoa Rudolf Piernayn, Irwin Cagen ja Klaus Arpin johdolla Mannheimissa ja Saarbrückenissä.

Nagy on ollut kiinnitettynä Berliinin koomisen oopperan ja Frankfurtin oopperan ensembleissä, ja hän vierailee säännöllisesti maailman merkittävimmillä oopperanäyttämöillä, kuten Bayreuthin musiikkijuhlilla, Theater an der Wienissä, Baijerin valtionoopperassa, Baden-Badenin oopperatalossa ja Wienin valtionoopperassa.

Nagy on kysytty solisti myös konserttilavoilla ympäri maailman. Hän on esiintynyt muun muassa Baijerin radion sinfoniaorkesterin, Bambergin sinfoniaorkesterin, Berliinin filharmonikoiden, Chicagon sinfoniaorkesterin ja Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kanssa. Nagy on esiintynyt myös lied-konserteissa pianisteinaan Gerold Huber ja Malcolm Martineau.

Maximilian Schmitt

Maximilian Schmitt (s. 1977) on saksalainen tenori. Hän sai ensikosketuksensa musiikkiin jo varhain kotikaupunkinsa Regensburgin katedraalin maailmankuulussa poikakuorossa. Schmitt viimeisteli lauluopintonsa Berliinin taideyliopistossa professori Anke Eggersin johdolla.

Vuodesta 2008 vuoteen 2012 Schmitt oli kiinnitettynä Mannheimin kansallisteatterissa, jossa hän pääsi loistamaan useissa oman äänityyppinsä rooleissa. Sittemmin hän on vieraillut useissa merkittävissä oopperataloissa, kuten Amsterdamin oopperassa, Grazin ja Kölnin oopperoissa, Milanon La Scalassa, Wienin valtionoopperassa sekä Pariisin Théâtre des Champs-Élysées -teatterissa.

Maximilian Schmitt on säännöllinen vieras myös kansainvälisillä konserttilavoilla. Hän on esiintynyt muun muassa Zürichin Tonhalle-orkesterin, Baijerin ja MDR-radioyhtiön orkestereiden, Wienin sinfoniaorkesterin, Clevelandin sinfoniaorkesterin, Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ja Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kanssa.

Veikko Vallinoja

Veikko Vallinoja (s. 1995) on suomalainen baritoni. Hän aloitti lauluopintonsa Cantores Minores -poikakuorossa, ja jatkoi niitä Helsingin konservatoriossa Ritva Laamasen johdolla. Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Vallinoja on opiskellut vuodesta 2016 opettajinaan Erkki Rajamäki ja Hannu Niemelä.

Tammikuussa 2023 järjestetyissä Lappeenrannan valtakunnallisissa laulukilpailuissa Vallinoja sai toisen palkinnon ja sijoittui miesten sarjan parhaaksi. Samana vuonna hän saavutti neljännen sijan ja erikoispalkinnon Kööpenhaminan kansainvälisessä lied-duokilpailussa yhdessä pianisti Jussi Littusen kanssa. Vuonna 2021 kaksikko eteni finaalipaikalle Helsinki Lied -kilpailussa. Littusen kanssa Vallinoja on konsertoinut muun muassa Kuopiossa Talvikamari-festivaalilla ja Helsingissä Laulun Valo -festivaalilla.

Vallinoja on laulanut Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa ja esiintynyt useissa kotimaisissa orkesteri- ja oopperatuotannoissa.

Musiikkitalon kuoro

Musiikkitalon kuoro muuntuu noin 120 jäsenensä voimin tarvittaessa yhtä lailla sinfoniakuoroksi kuin mies- ja naiskokoonpanoiksi. Kapellimestarien Hannu Lintu, Jukka-Pekka Saraste ja John Storgårds aloitteesta vuonna 2011 perustettu kuoro tekee tiivistä yhteistyötä Musiikkitalon kaikkien päätoimijoiden eli Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kanssa. Kuoron jäsenet ovat intohimoisia laulunharrastajia, ja taiteellisena johtajana on vuodesta 2017 lähtien toiminut Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professori Nils Schweckendiek.

Musiikkitalon kuoron ohjelmisto on pitkäjänteisesti suunniteltu Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin kanssa, ja se koostuu pääosin sinfonisista kuoro- ja orkesteriteoksista. Repertoaariin kuuluvat myös suurelle kuorolle sävelletyt a cappella -teokset. Kuoro konsertoi pääosin Musiikkitalossa, mutta se on esiintynyt myös esimerkiksi Espoon Urkuyö ja Aaria -festivaalilla, Turun Musiikkijuhlilla ja Tammisaaren Kesäkonserttisarjassa.

Haluaisitko laulajaksi Musiikkitalon kuoroon? Seuraa pääsykoeilmoituksia nettisivuilta: www.musiikkitalonkuoro.fi

Thomas Hengelbrock

Thomas Hengelbrock (s. 1958) on saksalainen kapellimestari, viulisti ja musiikkitieteilijä. Kaudesta 2024–2025 alkaen hän työskentelee Pariisin kamariorkesterin taiteellisena johtajana. Hengelbrock toimi NDR Elbphilharmonie -orkesterin eli Pohjois-Saksan radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina Hampurissa vuosina 2011–2018, ja hänet tunnetaan myös maineikkaiden Balthasar Neumann -kuoron (1991–) ja orkesterin (1995–) perustajana ja taiteellisena johtajana.

Helsingin kaupunginorkesterin, Musiikkitalon kuoron ja vierailevien laulusolistien kanssa kuultava Joseph Haydnin Luominen-oratorio kuuluu Thomas Hengelbrockin Balthasar Neumann -ensemblejen ohjelmistoon, ja yhdessä he ovat myös levyttäneet teoksen. Balthasar Neumann -kuoro ja -orkesteri on nimetty kaikkien taiteenalojen yhteistyön puolesta puhuneen barokkiarkkitehdin mukaan, ja niille myönnettyjen lukuisien tunnustusten joukkoon kuuluu esimerkiksi klassisen musiikin perinteikkään Gramophone-lehden palkinto. Hengelbrockin kahden ensemblen konsertit ovat dramaturgisesti tarkoin suunniteltuja, ja ohjelmistossa on yhtä lailla barokki- ja nykymusiikkia kuin oopperaa. Pääpaino kuitenkin on aikakaudelle uskollisin periodisoittimin esitettävässä 1600- ja 1700-lukujen musiikissa. Verkkojulkaisu Bachtrackin haastattelussa Hengelbrock on todennut jokaisen tapaamansa uuden kuoron ja orkesterin tarjoavan hänelle oman ainutkertaisen soundinsa. ”Sen kanssa työskentelen. Keskinäisen kunnioituksen kannalta on oleellista, että avaamme omat maailmamme toisillemme.”

Periodimusiikin lisäksi Thomas Hengelbrockin sydäntä lähellä ovat nykyklassinen ja ooppera sekä nuorten artistien mentorointi Balthasar Neumann -akatemian kautta. Hengelbrock opiskeli Saksassa Freiburgin ja Würzburgin musiikkikorkeakouluissa. Hän on saanut Saksan suurimman ooppera- ja konserttitalon Baden-Baden Festspielhausin myöntämän kansainvälisen Herbert von Karajan -musiikkipalkinnon.