HKO Screen -verkkokonsertti Yle Radio 1, Yle Areena ja HKO Screen -mobiilisovelluksessa.
Kapellimestari André de Ridder on s t a r g a z e -muusikkokollektiivin perustaja sekä utelias ja innovatiivinen konserttikuraattori. Musica nova Helsinki –festivaalin taiteellisella johtajalla onkin tuomisinaan teoksia, joiden esittämiseen tarvitaan sähköä ja videoskriinejä. Anna Meredithin teos nostaa valokeilaan eilisen ja huomisen väliset aamuyön hetket. Säveltäjä Simon Steen-Andersen pudotti konserttiflyygelin kahdeksan metrin korkeudesta betonilattialle, äänitti ja videoi tapahtuman ja käytti tallennetta pianokonserttonsa alkuräjähdyksenä ja materiaalina.
Edgar Varèse: Deserts
Ranskalaissyntyinen Edgard Varèse (1883–1965) liikkui nuorena miehenä Pariisiin ja Berliinin taidepiireissä ennen kuin vuonna 1915 muutti Yhdysvaltoihin. Siellä hän työskenteli kapellimestarina ja uuden musiikin puolestapuhujana ja unelmoi täysin uudenlaisista sointimaailmoista. Perinteiset soittimet ja kokoonpanot eivät hänelle riittäneet ja hän asetti toivonsa teknologian kehitykseen. Samalla Varèse sävelsi teoksia, joissa toteutti kuuluisaa näkemystään jonka mukaan musiikki on ”organisoitua ääntä”. Sointuja ja eleitä käsitellään ikään kuin ne olisivat kivilohkareita, joita siirrellään sinne tänne, pirstotaan palasiksi ja kootaan uudestaan. Vielä nykyään esimerkiksi Hyperprism (1923), Arcana (1927) ja Ionisation (1931) tuntuvat paljon modernistisemmilta kuin useat myöhemmin sävelletyt modernistiset sävellykset. Aikalaisille Varèsen ilmaisu oli liikaa. Hänen teoksiaan verrattiin räjähdykseen kattilatehtaassa ja tulipaloon eläintarhassa.
Todellista arvostusta Varèse sai osakseen vasta 1950-luvulla kun uusi teknologia mahdollisti elektronimusiikin ja nuori sukupolvi löysi hänet. Varèsesta tuli kulttisäveltäjä, jota ihailivat niin Boulez ja Stockhausen kuin Charlie Parkerkin.
Deserts (1950–1954) on kirjoitettu puhaltimille, lyömäsoittimille, pianolle ja ääninauhalle. Teos oli alunperin suunniteltu säestämään elokuvaa, joka käsittelisi maapallon, avaruuden ja ihmismielen aavikoita. Se on yksi ensimmäisiä musiikkiteoksia, joissa käytetään sekä orkesteria että ääninauhaa.
Deserts sai kantaesityksensä Pariisissa joulukuussa 1954. Yleisö vihasi teosta ja arvostelijat haukkuivat sen lyttyyn, mutta myöhemmin se on saanut klassikon aseman. Deserts koostu neljästä orkesteriepisodista, joiden välillä kuullaan jaksoja ainoastaan ääninauhalle. Sävellys voidaan esittää ilman ääninauhajaksoja.
Elokuvan ohjaus, kuvaus ja editointi: Ville MJ Hyvönen
Timelapse-kuvaus: Samuli Alapuranen, Janne Hirvonen
Drone-kuvaus: Taavi Varm
Animointi: Antti Jädertpolm
Simon Steen-Andersen: Pianokonsertto
Muun muuassa Karl Aage Rasmussenin ja Bent Sørensenin johdolla opiskellut tanskalainen Simon Steen-Andersen (s. 1976) on yksi kiinnostavimmista pohjoismaisista nykysäveltäjistä. Hän on luonut maineensa teoksilla, jotka yhdistävät taidemusiikkia, performanssitaidetta ja multimediaa. Hänelle on myönnetty lukuisia merkittäviä palkintoja, joukossa Ernst von Siemens -palkinto, Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto ja Carl Nielsen -palkinto. Steen-Andersen työskentelee opettajana Aarhusin musiikkiakatemiassa ja on Bernin taideyliopiston sävellysprofessori. Hän asuu Berliinissä.
Pianokonsertto (2014) sai kantaesityksensä Donaueschingenin musiikkipäivillä 19.10.2014. Solistina oli Nicholas Hodges ja SWR-orkesteria johti Franxois-Xavier Roth. Teos aiheutti sensaation ja palkittiin SWR Orchesterpreis -palkinnolla. Kyseessä on kaikkea muuta kun perinteinen soolokonsertto. Jo avaus on mahdollisimman hätkähdyttävä: valkokankaalla näytetään mitä tapahtuu, kun konserttiflyygeli pudotetaan 8 metrin korkeudelta betonilattiaan. Säveltäjän mukaan teoksen idea on viedä kuulija ”tuhotun soittimen sisään, nauttimaan ennenkuulumattomista soinneista.” Pianisti ei soita ainoastaan lavalla olevaa flyygeliä, hän myös muokkaa samplerilla video-flyygelin etukäteen äänitettyä osuutta.
Teoksen voi kokea pianokonsertto-genren hilpeäksi dekonstruktioksi. Musiikista löytää niin Beethovenia ja suuria romanttisia eleitä sekä mykkäfilmin säestystä kuin rikkinäisen radion kautta kuunneltuna. Steen-Andersenin itsensä mukaan hänen musiikkiaan ei pidä lähestyä turhan ryppyotsaisesti. ”Yritän luoda perspektiivin vaihdoksia, asettaa asioita uuteen valaistukseen”, hän kertoi VAN Magazinessa vuonna 2018. ”Sen myötä syntyy asioita, joita usein pidämme huvittavina. Etsin niitä hetkiä, joissa vapautuu endorfiineja; riemullisia tuokioita kun palaset loksahtavat kohdalleen tai jotakin tuttua kokee täysin uudella tavalla.”
Anna Meredith: Four Tributes to 4am (ekS)
Anna Meredith (s. 1978) on skotlantilainen, Yorkin yliopistossa ja Royal College of Musicissa opiskellut säveltäjä. Hän teki läpimurtonsa vuonna 2008 BBC Proms -festivaalin tilausteoksella froms. Vuotta myöhemmin hän sävelsi samalle festivaalille oopperan Tarantula in Blue Petrol.
Meredith on ollut BBC Scottish Symphony Orchestran kotisäveltäjä. Hän on julkaissut kolme studioalbumia, joista ensimmäinen, Varmints (2016) valittiin Skotlannissa Vuoden albumiksi ja kolmas, Fibs (2019) on tätä kirjoittaessa ehdolla Hyundai Mercury-palkinnon saajaksi. Vuonna 2019 hänelle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenen arvonimi.
Meredith säveltää sekä taidemusiikkia että tanssimusiikkia, jousikvartettoja ja body percussion -teoksia. Jotta ideat säilyttäisivät tuoreutensa, hän ei juuri kuuntele muiden tekemää musiikkia. ”Minulle sanotaan ’kas, tätä olet varmaan kuunnellut’, mutta sitä en ole lainkaan tehnyt”, hän kertoi Loud And Quiet -blogille vuonna 2016. ”Silloin voin avoimesti kertoa tekeväni tätä siksi, että minua intohimoisesti kiinnostaa nähdä mitä voin materiaalillani tehdä – ei se, että haluaisin olla trendikäs.”
Four Tributes to 4am (2011/2019) on brittiläisen Sinfonia Viva -orkesterin tilaama teos. Sävellys on kirjoitettu kamariorkesterille ja elektroniikalle ja siihen kuuluu elokuva, jonka ovat tehneet Ewan Jones Morris ja Colette Vermeulen. Teoksen ensimmäinen versio sai kantaesityksensä Derbyssä helmikuussa 2011 André de Ridderin johdolla. Uusi versio on vuodelta 2019. Meredith keksi teoksen idean kävelyretkillä Derbyn kaupungissa. Four Tributes to 4am tutkii yön kuollutta hetkeä, jossa eilinen ja huomispäivä kohtaavat: kadut ovat tyhjät, kauppojen ikkunat tuijottavat ei-mitään, bilettäjät hoipertelevat kotiin.
Filmi: Anna Meredith
Tekstit: Christian Holmqvist
