Viimeisimmässä Jean Sibelius -viulukilpailussa finaaliyleisön hurmannut Otto Antikainen on Englundin kirpeänhumoristisen konserton oivaltava tulkki.
Tanskalainen kapellimestari Thomas Dausgaard rakastaa maanmiehensä Carl Nielsenin musiikkia. ”Nielsenin musiikki on ollut minulle tuttua niin kauan kuin muistan. Kaikkein lämpimimmät muistot minulla on isoäidistäni, joka tunsi Nielsenin ja opiskeli hänen johdollaan”, Dausgaard kertoo.
Helsinkiin Dausgaard tuo norjalais-suomalais-tanskalaisen ohjelman, joka alkaa idyllin ja myrskyn kautta kirkkauteen kulkevalla Lasse Thoresenin sävelrunolla ja päättyy Nielsenin ekstaattiseen ensimmäiseen sinfoniaan.
Einar Englundin kirpeänhumoristisen viulukonserton solistina on viimeisimmän Jean Sibelius -viulukilpailun suomalaisfinalisti Otto Antikainen.
Lasse Thoresen: Rettferdighetens sol op. 12
Norjalainen Lasse Thoresen (s. 1949) opiskeli Norjassa, Alankomaissa ja Ranskassa ja on monen vuosikymmenen ajan työskennellyt Norjan musiikkiakatemiassa sävellyksen professorina. Tuotantoon kuuluu orkesterikappaleita, soolokonserttoja ja kamarimusiikkia sekä vokaaliteoksia ja elektroakustista musiikkia. Tilausteoksia on syntynyt muun muassa Oslon filharmonikoille, Grieg-triolle ja Norjan radiolle. Thoresenille on myönnetty useita sävellyspalkintoja sekä vuonna 2010 Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinto.
Thoresen suosii hienostuneita värejä ja ekspressiivisiä tunnelmia. Musiikissa voi kuulla viittauksia Messiaeniin, Harry Partchin viritysteorioihin ja eri maiden kansanmusiikkiin. Thoresen on säveltänyt useita Bahai-uskoon liittyviä teoksia, joiden ytimessä on ajatus tasa-arvosta ja sielun kuolemattomuudesta. Tämä koskee myös sävelrunoa Rettferdighetens sol (Oikeudenmukaisuuden aurinko) joka on syntynyt Bergenin filharmonikkojen tilauksesta ja saanut kantaesityksensä Bergenissä joulukuussa 1982. Teoksen taustalla on Bahai-uskon perustajan, Baha’ullahin profetia maailmasta, jossa elämä on vaikeaa, kunnes oikeudenmukaisuuden aurinko lopulta nousee. Sävellyksen rakennusaineista voi mainita eteläamerikkalaisen sävelmän, Brucknerin Te Deumin ja Richard Straussin sävelrunon Näin puhui Zarathustra.
Einar Englund: Viulukonsertto
Sinfoniat ja konsertot muodostavat Einar Englundin (1916–1999) tuotannon selkärangan. Konserttojen sarjan avasi Suomen Kulttuurirahaston kilpailussa palkittu sellokonsertto (1954) ja päätti säveltäjän viimeiseksi jäänyt teos, klarinettikonsertto (1991). Sarjan viides teos, viulukonsertto syntyi vuonna 1981 Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n tilauksesta. Se sai kantaesityksensä Tampereen orkesteripäivillä vuonna 1982. Tampereen orkesteria johti Paavo Rautio ja solistina oli Kaija Saarikettu. Kantaesitys oli suuri menestys, ja teoksen levytys herätti innostusta myös ulkomailla.
Englund korosti aina, kuinka paljon hänen musiikkinsa liittyy hänen kokemuksiinsa
jatkosodassa: hän oli mukana Bengtskärin majakan taistelussa vuonna 1941 ja taisteli 1941–44 Suomen itsenäisyyden puolesta rintamalla Karjalankannaksella. Hänen musiikkinsa onkin usein dramaattista ja värikylläistä, ja tämä koskee osittain myös viulukonserttoa. Sen perussävy on silti lyyris-melodinen koska Englund halusi huomioida soolosoittimen laulavia ulottuvuuksia.
Osia on klassiseen tapaan kolme. Niistä ensimmäinen sisältää sekä tuiman päättäväisiä että avoimen romanttisia tunnelmia. Hitaan osaan tummissa sävyissä saattaa olla sodan muistoja. Nopeaa finaalia Englund luonnehti mozartmaisen keveäksi.
Carl Nielsen: Sinfonia nro 1 g-molli op. 7
Carl Nielsenin (1865–1931) sinfoniasarjaa on usein verrattu Jean Sibeliuksen vastaavaan. Semminkin koska he olivat ikätovereita. Sarjojen ero heijastaa luonteiden eroa. Sibeliuksen sinfonioista voi joskus löytää synkkyyttä ja introspektiota, mutta Nielsen on aina liian kiinnostunut todellisuudesta ja sen ilmiöistä, jotta viitsisi jäädä vellomaan yksityisissä vaikeissa hetkissä. Hän on luonteeltaan objektiivinen optimisti, jolle eteen tuleva este on mahdollisuus eikä katastrofi.
Nielsenin kuudesta sinfoniasta ensimmäinen syntyi vuosina 1890–1892. Anne Marie -vaimolle
omistettu teos sai kantaesityksensä Kööpenhaminassa Tanskan kuninkaallisen orkesterin konsertissa maaliskuussa 1894. Vastaanotto oli erinomainen. Arvostelijat kiinnittivät huomiota niin tekniseen osaamiseen ja ilmaisun luontevuuteen kuin rohkeaan sointukäsittelyyn. Eräs arvostelija, Charles Kjerulf, assosioi ”lapseen joka leikkii dynamiitilla”.
Ensimmäinen sinfonia on nuoruudenteos, jossa kuulee Johannes Brahmsin klassis-romanttisen ilmaisun vaikutusta. Siinä on kuitenkin jo useita persoonallisia piirteitä. Etenkin sinfonian progressiivinen tonaalisuus on huomionarvoinen: pääsävellaji on g-molli, mutta aivan alusta asti C-duuri saa merkittävän paikan sinfonian tonaalisessa arkkitehtuurissa. Energisen finaalin päätteeksi nimenomaan C-duuri vie voiton.
Christian Holmqvist
Thomas Dausgaard
Thomas Dausgaard (s. 1963) opiskeli lapsena pianoa ja sävellystä Carl Nielsenin entisen oppilaan johdolla ja laajensi myöhemmin selloon, lyömäsoittimiin ja orkesterinjohtoon. Lisäksi Dausgaard soitti isänsä kanssa jazzia pianolla ja myöhemmin kitaraa rockbändissä. Suoritettuaan kapellimestariopintonsa Tanskan kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa hän siirtyi Lontoon Royal College of Music -musiikkikorkeakouluun. Franco Ferraran ja itsensä Leonard Bernsteinin mestarikurssien jälkeen Dausgaard nimitettiin Seiji Ozawan apulaiskapellimestariksi Bostonin sinfoniaorkesteriin, ja tästä alkoi tanskalaismuusikon kansainvälinen ura.
Dausgaard on tätä nykyä Espanjan radion (RTVE) sinfoniaorkesterin päävierailija sekä Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin kunniavierailija. Aikaisemmin Dausgaard on toiminut ylikapellimestarina muun muassa BBC:n skottilaisessa sinfoniaorkesterissa, Ruotsalaisessa kamariorkesterissa sekä Tanskan kansallisessa sinfoniaorkesterissa. jonka kunniakapellimestari hän on.
Ohjelmistosuunnittelussa Dausgaard on tuonut konsertteihin teoksia tanskalaisilta säveltäjänaisilta, joita ei ole esitetty niiden kantaesitysten jälkeen. Dausgaard on myös säveltänyt kansanmuusikoiden kanssa alkusoittoja klassisen kantaohjelmiston pariksi, kuten Sibeliuksen ja Nielsenin teosten yhteyteen.
Tanskan kuningatar on myöntänyt Dausgaardille ritariristin, ja hän on Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen sekä Örebron yliopiston kunniatohtori. Maaliskuussa 2025 Dausgaard julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Flaskepost (suom. ”Pulloposti”).
Otto Antikainen
Otto Antikainen (s. 1990) soitti itsensä suomalaisyleisön sydämiin viime vuoden Sibelius-viulukilpailun ainoana kotimaisena finalistina. ”Antikaisen arkkitehtoninen ajattelu synnyttää vakuuttavia kokonaisuuksia”, HS kehui finaaliesiintymistä.
Antikainen on esiintynyt muun muassa Radion sinfoniaorkesterin, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin, Sinfonia Lahden, Joensuun kaupunginorkesterin ja Kuopion kaupunginorkesterin solistina. Aktiivisena kamarimuusikkona Antikainen on soittanut esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikissa, Gstaad New Year Music Festivalilla ja Tampere Chamber Music -festivaalilla.
Kuopion viulukilpailussa 2020 Antikainen sijoittui kolmanneksi ja voitti Juhani Heinonen -viulukilpailun 2016. Hän on saanut erikoispalkintoja Menuhin-viulukilpailussa Genevessä 2018 sekä Unkarin Carl Flesch -viulukilpailussa 2023.
Antikainen aloitti viulunsoiton opintonsa Käpylän musiikkiopistossa Hannele Lehdon johdolla ja opiskeli Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla Réka Szilvayn oppilaana. Myöhemmin hän on opiskellut Berliinin Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulussa Antje Weithaasin johdolla ja Sibelius-Akatemiassa Cecilia Zilliacuksen opissa.
Antikaisen soitin on Giovanni Battista Guadagnini -viululla vuodelta 1760 ja lainassa Suomen Kulttuurirahastolta.
