HKO kantaesitti Jean Sibeliuksen viulukonserton säveltäjän itsensä johtamana vuonna 1904, minkä jälkeen teos on soinut orkesterin voimin yli 200 kertaa. Tämänvuotisen Sibelius-viulukilpailun voittaja ottaa solistin viestikapulan vastaan Oleg Kaganin, Viktoria Mullovan ja Alina Pogostkinan jalanjäljissä. Jaakko Kuusisto sävelsi sinfoniaansa vakavan sairauden varjossa. ”Huomaan, että olen lähtenyt etsimään toisenlaisia ratkaisuja kuin aikaisemmissa sävellyksissäni.”
Alunperin kapellimestariksi ilmoitettu Osmo Vänskä on joutunut väliaikaisesti rajoittamaan liikkumistaan tapaturman vuoksi, ja hänen tilallaan torstaina 8.12. Helsingin kaupunginorkesteria johtavat Pekka Kuusisto ja Jan Söderblom.
Konsertin ohjelma pysyy vaihdoksesta huolimatta muuttumattomana. Jan Söderblom johtaa konsertin avaavan Sibeliuksen viulukonserton, jonka solistina on Sibelius-viulukilpailun voittaja Inmo Yang. Pekka Kuusisto johtaa konsertin jälkimmäisen osuuden, jossa kuullaan Jaakko Kuusiston sinfonia op. 39.
Jan Söderblom
Jan Söderblomin moniulotteista työtä kapellimestarina, äänenjohtajana, solistina ja kamarimuusikkona ohjaa ennen kaikkea mahdollisuuksien tutkiminen. Suomalaisen kamariorkesterin lisäksi hän on kolmen vuosittaisen musiikkijuhlan taiteellinen johtaja sekä vierailija kotimaisten orkestereiden edessä. Helsingin kaupunginorkesterin 1. konserttimestarin tehtävänsä lisäksi hän on kysytty vieras sekä kapellimestarina että äänenjohtajana Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa.
Söderblom aloitti viuluopintonsa varhain. Suomalaisen musiikkielämän voimakkaan kasvun aikana hänen ensimmäisiä opettajiaan olivat Géza Szilvay ja Ari Angervo. Kaipuu maailmalle vei hänet jatkamaan opintojaan Endre Wolfin, Amadeus-kvartetin, Sandor Véghin ja David Takenon johdolla. Söderblom on esiintynyt kotimaisten orkestereiden lisäksi muiden muassa Ruotsin ja Norjan radion sinfoniaorkestereiden, Helsingborgin sinfoniaorkesterin ja Japanin filharmonisen orkesterin solistina. Intohimoisena kamarimuusikkona Söderblom oli yksi Uusi Helsinki -kvartetin perustajajäsenistä vuonna 1982.
Asetuttuaan jo tukevasti uralleen instrumentalistina, Söderblom pääsi Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalle Jorma Panulan ja Leif Segerstamin oppilaaksi. Sittemmin kapellimestarius on ottanut yhä enemmän tilaa hänen rinnakkaisilla työurillaan. Suomalaisten orkestereiden lisäksi hän on vieraillut Skottilaisen kamariorkesterin, Lausannen kamariorkesterin, RTVE -orkesterin, Nordwestdeutsche Philharmonien, Leipzigin radion sinfoniaorkesterin (MDR), Tanskan radion kamariorkesterin, Norjan radion sinfoniaorkesterin, Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkestereiden ja Orchestre National Bordeaux Aquitainen kapellimestarina. Oopperakapellimestarina hän on vieraillut Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa, Norrlandin oopperassa ja Suomen kansallisoopperassa. Hän on johtanut Thomas Jennefeltin Sport och fritid, Daniel Börtzin Svall ja Veli-Matti Puumalan Anna-Liisa -oopperoiden kantaesitykset. Kriitikoiden kiittämä Anna-Liisan levytys Ondine -levymerkille sai Gramophone-lehden Editor’s Choice -maininnan.
www.jansoderblom.fi
Inmo Yang
Inmo Yang (s. 1995) nousi nuorten solistien puhutuimmaksi viulistiksi viimeistään viime keväänä, kun hän voitti kahdennentoista kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun. Klassisen musiikin maailma on tiennyt hänen kykynsä toki jo kauan tätä ennen: The Violin Channel oli ylistänyt Yangia uuden sukupolven lahjakkaimmaksi viuluvirtuoosiksi, ja Boston Globe kiitellyt hänen saumatonta tekniikkaansa ja äänensä lämmintä herkkyyttä.
Kilpailumenestystäkin Yangille oli jo karttunut. Vuonna 2015 hän voitti Genovan Paganini-viulukilpailun sensaatiomaisesti kilpailun nuorimpana finalistina sekä ensimmäisenä kilpailijana, jonka tuomaristo rohkeni nimetä voittajaksi sitten vuoden 2006. Hän sai myös yleisön suosikin palkinnon ja erikoispalkinnon parhaasta nykyteoksen tulkinnasta. Voittonsa jälkeen Yang esiintyi monissa Euroopan ja Yhdysvaltojen merkkiorkestereissa Paganinin itsensä käyttämällä viululla. Vuonna 2019 levymerkki Deutsche Grammophon julkaisi hänen live-esityksensä Paganinin 24 kapriisista. Viime vuonna ilmestyi viulun historiaa luotaava The Genetics of Strings -albumi.
Inmo Yang syntyi Indonesiassa korealaisille vanhemmille. Vaikka hänen kotonaan musiikki oli korkeintaan kuunteluharrastus, Yang ryhtyi soittamaan viulua jo viisivuotiaana paikallisen opiskelijan johdolla. Vain 15-vuotiaana hän esiintyi Korean radio-orkesterin solistina, valmistui pian Korean kansallisesta erikoislahjakkuuksien instituutista ja jatkoi pian opintojaan Bostonissa Miriam Friedin johdolla. Vuonna 2019 hän muutti Berliiniin opiskellakseen Hanns Eisler -korkeakoulussa Antje Weithaasin luokalla.
Inmo Yang soittaa Guadagnini-viulua vuodelta 1722; instrumentin on taiteilija Jane Ng lainannut Jean Sibelius -viulukilpailulle Bearen kansainvälisen viulusäätiön kautta.
Pekka Kuusisto
Pekka Kuusisto aloittaa tehtävässään Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijana ja toisena taiteellisena johtajana vuonna 2023. Hän on myös Norjalaisen kamariorkesterin taiteellinen johtaja ja Mahler-kamariorkesterin taiteellinen partneri sekä työskentelee tällä hetkellä Baselin sinfoniaorkesterin residenssitaiteilijana. Lisäksi hän on San Franciscon sinfoniaorkesterin partneri (Collaborative Partner) ja Die Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin "paras taiteellinen ystävä" (Artistic Best Friend). Kuluvan kauden kapellimestaridebyyteistä mainittakoon vierailut Birminghamin sinfoniaorkesterin ja Göteborgin sinfoniaorkesterin johtajana.
Viulutaiteilijana Pekka Kuusisto debytoi vastikään menestyksekkäästi Berliinin filharmonikoiden solistina. Hän kantaesitti syksyllä 2021 Bryce Dessnerin viulukonserton Frankfurtin radio-orkesterin ja Ariane Matiakhin kanssa, ja suuren suosion saanut teos on jo kuultu Kuusiston soittamana Philharmonia-orkesterin, San Franciscon sinfoniaorkesterin, Orchestre de Parisin, Berliinin saksalaisen sinfoniaorkesterin ja Chicagon sinfoniaorkesterin konserteissa, mm Santtu-Matias Rouvalin ja Esa-Pekka Salosen johtamana. Hän kantaesitti Thomas Adésin Märchentänzen Radion sinfoniaorkesterin kanssa, säveltäjän itsensä johdolla, ja teoksen esityksiä on sittemmin ollut myös Barcelonan ja Göteborgin sinfoniaorkestereiden, Tanskan radio-orkesterin sekä Los Angelesin filharmonikkojen kanssa. Viime vuosien muihin kantaesityksiin kuuluvat myös Sauli Zinovjevin, Daniel Bjarnasonin, Anders Hillborgin, Philip Venablesin ja Andrea Tarrodin konsertot.
Pekka Kuusiston laajan levytystuotannon uusimmat julkaisut ovat vastikään ilmestyneet Adès-levytys Radion sinfoniaorkesterin ja Nicholas Collonin kanssa sekä ensilevytys kapellimestarina viulutaiteilija Vilde Frangin ja Deutsche Kammerphilharmonien kanssa.
Pekka Kuusiston käytössä oleva viulu on Antonio Stradivari ”Scotta” (1709), joka on lainassa yksityiseltä taholta Tarisio-huutokauppakamarin kautta.
Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli op. 47
Jean Sibeliuksen (1865–1957) tärkeimmät teokset valmistuivat aivan toisenlaisina kuin oli alunperin tarkoitus. Sävellykset vaativat usein vähintään yhden korjauskierroksen, ja vasta kahden tai kolmenkin kantaesityksen jälkeen Sibelius uskalsi julistaa työn tehdyksi. Myös viulukonsertto (1904/1905) syntyi tuskallisesti: viulistina Sibelius halusi säveltää valtavan, monumenttimaisen taidonnäytteen, joka ei jättäisi hyödyntämättä ainuttakaan mahdollisuutta virtuoosiseen viulismiin. Tämä koitui ongelmaksi.
Sibelius oli vastikään muuttanut Helsinkiin, mutta viihtyi paremmin kapakassa kuin kotonaan. Työskentely oli epäjärjestelmällistä ja musiikkia syntyi tahmaisesti, mutta kun inspiraatio iski, kaikki pidäkkeet unohtuivat – teos alkoi viedä säveltäjää eikä toisin päin. Konsertosta tuli rakenteeltaan hajanainen, ylipitkä, teemoja ja taitteita sinne tänne ripotteleva show-kappale – ja aivan liian vaikea, jotta kantaesitykseen solistiksi pestattu Viktor Novácek olisi siitä selviytynyt, etenkin saatuaan materiaalin myöhässä. Ilmeisen katastrofaalisen kantaesityksen saama palaute oli aiheestakin kylmä, joskin viulukonserton varhaisversio on löytänyt paikkansa nykypäivän konserttiohjelmissa.
Sibelius ymmärsi konserton ongelmat itsekin. Hän karsi ylimääräisiä taitteita, silotteli viulustemmasta tarpeettoman kimurantit karikot ja poisti yhden laajan soolokadenssin tyystin. Uudesta versiosta tuli ehyempi ja solistille kiitollisempi, ilman että virtuoosisuudesta tarvitsi tinkiä nimeksikään. Toisen kantaesityksen vuonna 1905 soittivat Karel Halíř ja Berliinin filharmonikot Richard Straussin johdolla.
Kolmeosainen teos alkaa horisonttia maalailevalla äänimaisemalla, johon solisti liittyy kuin vaivihkaa, omaa teemaansa tunnustellen. Konserttomuotoon kuuluva kehittelyjakso kuullaan poikkeuksellisesti viulun laajassa soolokadenssissa. Toisen osan Adagio di molton kohokohta on viulun kaksoisottein kuuluva vuodatus ja sitä seuraava pitkitetty purkautuminen kauan kaivattuun duuriin. Virtuoosisia juoksutuksia vilisevää Finaalia kriitikko Donald Francis Tovey kutsui jääkarhujen poloneesiksi.
Jaakko Kuusisto: Sinfonia
Viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Kuusisto (1974–2022) oli tärkeä vaikuttaja Suomen musiikkikentällä. Jo 1980-luvulla hän hämmästytti televisionkatsojat Viuluviikarit ihmemaassa -ohjelman lapsivirtuoosina, ja jatkoi 1990-luvulla voittamalla ensin Kuopion viulukilpailun ja pääsemällä Sibelius-kilpailun finaaliin. Sinfonia Lahden konserttimestarina hän kypsyi yhdeksi Suomen tärkeimmistä sovittajista, jonka kekseliäissä käsissä esimerkiksi Abban ja Queenin kaltaiset pop-ikonit saivat arvoisensa sinfonisen inkarnaation. Viimeisinä vuosinaan hän toimi Oulu Sinfonian päävierailijana ja Kuopion kaupunginorkesterin ylikapellimestarina.
Säveltäjänä Kuusisto oli oman tiensä kulkija. Jäykkien tyylisuuntien ja kouluviisauden sijaan hän teki taidetta sydämellään, muusikkona hankkimallaan vaistolla, luotti erehtymättömään korvaansa ja tyylitajuunsa, ja rohkeni etsiä ratkaisuja kalkkeutuneiden rakennelmien ulkopuolelta. Ei ole olemassa ”Kuusiston tyyliä”, sillä hän antoi käytössä olevan materiaalin sanella oikeat sävelet. Kun kolmen kamariteoksen Play-sarja muistuttaa vielä modernismista, viulukonsertto kietoutuu virtuoosiromantiikkaan nykyaikaisella kierteellä. Pianokappale Jurmossa voi aistia impressionismin vaikutusta, ja Ulla-Lena Lundbergin romaaniin pohjautuva Jää-ooppera taas jatkaa suomalaiskansallista oopperaperinnettä ylpeästi.
Osmo Vänskän ja Minnesotan orkesterin tilausteos, sinfonia (2022), oli Kuusiston pitkäaikainen haave, joka jäi kesken. Teos syntyi hitaasti, puuskittaisina jaksoina, ja säveltäjä jätti jälkeensä sinfoniasta kaksi viimeisteltyä palaa; ensimmäisen osan alkupuolen ja toisesta osasta hieman vähemmän, sekä vain ääneen lausutun aikeen tehdä sinfoniasta ehkäpä kaksiosaisen, ja liittää osat saumatta yhteen. Sävellyksestä oli valmiina yhteensä kymmenisen minuuttia. Kesken jääneen sinfonian on täydentänyt hänen veljensä Pekka, joka yhdessä nuottigraafikko Jari Eskolan kanssa rakensi sinfoniasta mahdollisimman uskollisesti Jaakon tahtoa noudattavan kokonaisuuden.
Sinfonia on osittain elämäkerrallinen, ja siinä voi aistia Kuusistolle hyvin harvinaisia sävyjä: epätoivon pilkahduksia; hetkiä, jotka huokuvat elämän arvaamattomuutta. Musiikki soi yhtäältä muistumia laulusta, jonka hän sävelsi tulevalle vaimolleen Maijalle, mutta myös magneettikuvausten äänimaisemasta ja radioaktiivisista säteistä, jotka kerääntyvät tiiviiksi saartorenkaaksi tehdäkseen täsmäiskuja kohti tuhoa tekeviä syöpäsoluja.
Koodan rytmit noudattavat majakoiden, merimerkkien ja muiden navigointivalojen täsmällisiä sijainteja Suomenlahdella. ”Jaakko tunsi nämä reitit hyvin. Merkkejä seuraamalla voi purjehtia saaristosta turvallisesti kohti avomerta”, Pekka sanoo.
Jaani Länsiö
