Sibeliuksen 160-vuotissyntymäpäivän juhlakonsertissa soi HKO:n emeritusylikapellimestari Jorma Panulan valitsema musiikki.
Suomalaisen musiikin päivän konsertissa Kalevalan inspiroimasta musiikista vastaa tällä kertaa Uuno Klami, joka tarttui kansalliseepokseen 1930-luvulla Robert Kajanuksen rohkaisemana. Sopraano Iris Candelaria debytoi orkesterin solistina tunnelmallisella sarjalla Sibeliuksen orkesterilauluja.
Konsertti on osa Juhlat – Säveltäjät 80 -konserttisarjaa, joka juhlistaa Suomen Säveltäjät ry:n 80-vuotista taivalta esittelemällä elävää suomalaista taidemusiikkia sekä säveltäjien ja esittäjien yhteistyötä.
Einojuhani Rautavaara: A Requiem in Our Time
Vuonna 1948 Einojuhani Rautavaara (1928–2016) aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa Helsingissä. Sävellysopettaja Aarre Merikannon johdolla syntyi useita teoksia, joista kaksi on edelleen pysyvästi ohjelmistoissa. Kyseessä ovat sekä piano- että jousiorkesteriversiona tunnettu sarja Pelimannit (1952) sekä vaskille ja lyömäsoittimille kirjoitettu A Requiem in Our Time (1953). Viimeksi mainitulla teoksella Rautavaara osallistui vuonna 1954 yhdysvaltalaiseen Thor Johnson -vaskisävellyskilpailuun. Teos esitettiin kilpailun finaalikonsertissa Cincinnatissa ja se voitti ensimmäisen palkinnon. Samaan aikaan Rautavaara suoritti varusmiespalvelustaan Niinisalossa ja sai tietää voitostaan patteriradiosta maastoharjoituksen tauon aikana. Kilpailumenestys herätti huomiota sekä Suomessa että ulkomailla. Jean Sibeliuksen antaman suosituksen avulla Rautavaara sai mahdollisuuden opiskella Yhdysvalloissa. Loppu on, kuten tavataan sanoa, historiaa.
Tarkka käännös voisi olla ’(Eräs) sielunmessu meidän aikanamme’, esimerkiksi ja nimenomaan minun äitini sielunmessu – mitä se sitten tarkoittaakin.
Rautavaara menetti äitinsä 16-vuotiaana. A Requiem in Our Time on omistettu hänen muistolleen. Muistelmakirjassaan Omakuva Rautavaara pohtii sävellyksen otsikkoa: ”Se on joskus väärin suomennettu ’Aikamme sielunmessu’. Niin kunnianhimoinen kappale se ei kuitenkaan ole, kokonaisen aikakauden apokalyptinen sielunmessu. Tarkka käännös voisi olla ’(Eräs) sielunmessu meidän aikanamme’, esimerkiksi ja nimenomaan minun äitini sielunmessu – mitä se sitten tarkoittaakin.”
Neliosaisen teoksen avaa päättäväisesti askeleva Hymnus. Osassa Credo et Dubito hartaan koraalin vastapainona soi suorastaan ivallinen musiikki. Kyseessä on sovitus Pelimannit-sarjan osasta Jacob Könni. Dies Irae on raju, vihainen scherzo. Päätösosa Lacrymosa jo viittaa kohti Rautavaaran myöhemmälle musiikille ominaista kiireetöntä vaellusta kauneuden maisemissa.
Christian Holmqvist
Sebastian Fagerlund: Beneath
Sebastian Fagerlund (s. 1972) teki läpimurtonsa klarinettikonsertollaan vuonna 2006. Tämän jälkeen hän on säveltänyt tasaiseen tahtiin orkesteriteoksia, soolokonserttoja, kamarimusiikkia ja lauluteoksia. Kahdesta oopperasta etenkin Ingmar Bergmanin samannimiseen elokuvaan perustuva Syyssonaatti (2015–2017) on ollut suuri menestys. Juuri nyt työn alla on Suomen kansallisoopperan tilaama kolmas ooppera, joka perustuu Karl Ove Knausgårdin romaaniin Morgenstjernen (Aamutähti).
Fagerlundia musiikkia esitetään ympäri maailmaa. Suosion salaisuus lienee helposti lähestyttävä ilmaisu, joka sisältää sekä energistä liikettä että tumman lyyrisiä tunnelmia. Viittaukset niin modernismiin kuin metalli- ja elokuvamusiikkiin ovat Fagerlundin säveltäjäsukupolvelle luontevia.
Jousiorkesterikappale Beneath on syntynyt Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin ja ruotsalaisen O/Modernt-festivaalin tilauksesta. Teos sai kantaesityksensä 3.2.2023 Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konsertissa Kaustisilla. Kapellimestari oli Malin Broman.
Sooloviulun ensimmäinen fraasi enemmän tai vähemmän sisältää sen musiikillisen DNA:n johon kappale perustuu.
Säveltäjä on luonnehtinut teostaan tunnelmalliseksi ja tempoltaan melko hitaaksi kappaleeksi. ”Teoksen alussa esiin nousee sooloviulu, joka vähitellen musiikillisilla eleillään herättää orkesterin huomion”, Fagerlund jatkaa. ”Sooloviulun ensimmäinen fraasi enemmän tai vähemmän sisältää sen musiikillisen DNA:n johon kappale perustuu. Kappaleen nimi viittaa hitaaseen, toistettavaan sointusarjaan, joka nousee syvyyksistä ja toimii teoksen rakenteellisena selkärankana. Kappaleen aikana esiin nousevat muut, aktiivisemmat musiikilliset materiaalit, jotka vailla suurempaa menestystä yrittävät ottaa musiikin haltuunsa. Kappaleen lopussa rauha palautuu ja sointusarja lipuu hiljaisuuteen.”
Christian Holmqvist
Jean Sibelius: Orkesterilauluja
Jean Sibeliuksen (1865–1957) laulutuotanto kattaa koko hänen aktiivisen säveltäjäelämänsä. Yksinlaulujen enemmistö on kirjoitettu lauluäänelle ja pianolle. Joistakin on olemassa myös joko Sibeliuksen tai jonkun muun tekemä versio lauluäänelle ja orkesterille.
Jubalin (op. 35:1, 1908) teksti on ruotsalaisen Ernst Josephsonin (1851–1906). Hän oli kuvataiteilija ja kirjailija, joka kärsi mielenterveysongelmista. Runo voidaan tulkita symboliseksi kuvaukseksi visioita vangitsevasta taiteilijasta. Bollspelet vid Trianon (op. 36:3, 1899) puolestaan on tunnelmakuva hetkestä ennen kuin Ranskan vallankumous tuhoaa kevytmieliset aristokraatit. Runon kirjoitti nerokas ruotsalainen Gustaf Fröding (1860–1911), joka elinaikanaan oli monen säveltäjän suosikki tekstiensä melodisuuden ja rytmisyyden ansiosta.
Kaiutar (op. 72:4, 1915) on sävelletty Larin-Kyöstin (alunperin Karl Gustaf Larson, 1873–1948) runoon. Sibelius yhdistää kalevalaisen tunnelman impressionistiin väreihin ja lopputulos on tehokas.
Arioso on saanut alhaisen opusnumeron 3, vaikka laulu on sävelletty vuonna 1911, samana vuonna, jolloin neljäs sinfonia valmistui. Sibeliuksen itsensä tekemä versio lauluäänelle ja jousille sai kantaesityksensä Turussa 1914, mutta partituuri painettiin niinkin myöhään kuin 1951. Runon kirjoitti Suomen kansallisrunoilija J. L. Runeberg (1804–1877). Runebergin runoon on sävelletty myös suosittu, uhkean romanttinen Den första kyssen (op. 37:1, 1900).
Christian Holmqvist
Uuno Klami: Kalevala-sarja
Virolahden kunnan Klamilan kylässä syntynyt Uuno Klami (1900–1961) opiskeli sävellystä Helsingissä, Pariisissa ja Wienissä. Klami sai vahvoja vaikutteita mm. Ravelin ja Stravinskyn musiikista. Hänen värikäs, rytmikäs ja uusklassinen sävelkielensä teki pesäeron esimerkiksi Sibeliuksen myöhäisromanttiseen ilmaisuun. Klami oli Suomen säveltäjäyhdistyksen perustajajäsen, ja pari vuotta ennen kuolemaansa hänestä tuli Suomen Akatemian jäsen.
Ihmisenä Klami on jäänyt arvoitukseksi. Kaikesta julkisuudesta huolimatta hän oli omissa oloissaan viihtyvä mies, joka puhui itsestään, teoksistaan ja elämänsä vaiheista sangen niukasti. Tästä syystä emme esimerkiksi tiedä, kuinka syrjäseudulla varttunut Klami ylipäätään kiinnostui taidemusiikista.
Klami oli innostunut kansallisista aiheista ja etenkin Kalevalasta. Suurisuuntainen Kalevala-oratorio jäi kuitenkin kesken, samoin baletti Pyörteitä. Klamin tärkein kansalliseepokseen pohjautuva teos on Robert Kajanuksen ehdotuksesta sävelletty Kalevala-sarja. Siitä kantaesitettiin vuonna 1933 neliosainen versio – nykyisen sarjan osat 1, 2, 4 ja 5 – johon Klami ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen. Hän koki sarjan tarvitsevan nopean osan ja sävelsi scherzoksi Lemminkäisen seikkailut saaressa (1934). Siitä tuli kuitenkin niin laaja, että Klami julkaisi sen itsenäisenä orkesterikappaleena. Uusi scherzo Terhenniemi valmistui vuonna 1943. Sarjan lopullinen, viisiosainen versio sai kantaesityksensä Helsingissä Toivo Haapasen johdolla saman vuoden lokakuussa.
Sarjansa lähtökohdasta Klami totesi kerran: ”Koetin tässä kuten muissakin teoksissani parhaani mukaan karttaa sitä raskasmielisyyttä ja syvää alakuloisuutta, josta suomalaista musiikkia varsinkin ulkomailla on ankarastikin arvosteltu.”
Teoksen musiikki onkin kaikkea muuta kuin masentavan synkkää. Avausosa Maan luominen huokuu aluksi mystistä, sitten räjähtelevää tunnelmaa. Tauotta seuraava osa Kevään oras on rauhallisen melodinen. Hilpeää osaa Terhenniemi seuraa nostalginen Kehtolaulu Lemminkäiselle. Päätösosa on muhkeasti huipentuva Sammon taonta.
Christian Holmqvist
Iris Candelaria
Suomalais-espanjalainen Iris Candelaria (s. 1995) on noussut nopeasti maamme lyyristen sopraanojen kärkijoukkoon. Vuonna 2022 hän debytoi sekä Suomen Kansallisoopperassa Yön kuningattarena W. A. Mozartin Taikahuilussa että Savonlinnan Oopperajuhlilla Ylipapittaren roolissa Giuseppe Verdin Aidassa.
Candelaria voitti Lappeenrannan laulukilpailun jaetun ensimmäisen palkinnon sekä kilpailun yleisöpalkinnon vuonna 2023. Vuoden 2021 Havets Röst -kilpailussa hän oli niin ikään yleisön suosikki. Timo Mustakallio -kilpailun hän voitti vuonna 2019. Candelaria valmistui Sibelius-Akatemian oopperakoulutuksesta musiikin maisteriksi Annika Ollinkarin johdolla vuonna 2022. Candelaria sai tänä vuonna Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinnon, joka myönnetään toiminnasta tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi.
Iris Candelaria laulaa Suomen Kansallisoopperan nuorten solistien ohjelmassa. Hänen viimeisimpiin oopperatöihinsä Kansallisoopperassa lukeutuvat Constancen rooli Francis Poulencin Karmeliittasisarissa, Valenciennen rooli Franz Lehárin Iloisessa leskessä sekä Heitor Villa-Lobosin sopraanoaaria oopperan syyskauden avausteoksessa CircOpera 2.0. Viime kesänä koitti Candelarian ensimmäinen kansainvälinen kiinnitys: hän lauloi Antigonen roolin George Enescun Oidipus-oopperassa Hannu Linnun johtaman Wienin sinfoniaorkesterin kanssa Bregenzin oopperafestivaaleilla Itävallassa. Candelaria nähdään myös Sebastian Fagerlundin Morgonstjärnan-oopperan kantaesityksessä alkuvuodesta 2026 Suomen Kansallisoopperassa.
Maximilian Fagerlund
Maximilian Fagerlund (s. 2007) asettuu nuorimpana jäsenenä suomalaisten kapellimestarien jatkumoon, jonka yhteinen nimittäjä on orkesterinjohdon professori emeritus Jorma Panula. Fagerlund on opiskellut orkesterinjohtoa Panulan johdolla vuodesta 2024 lähtien. Syyskuussa 2024 hän saavutti ensimmäisen sijan alle 20-vuotiaille suunnatussa Jorma Panula Minikapu -kapellimestarikilpailussa. ”Olen erityisen innoissani, että pääsen johtamaan konsertissa isäni Sebastian Fagerlundin teoksen”, Maximilian Fagerlund kertoo debyytistään Helsingin kaupunginorkesterin kanssa.
Fagerlund on ikäisekseen kokenut esiintyjä, jonka soittotaidot ulottuvat klassisesta pianomusiikista monipuoliseen improvisaatioon. Hän toimii kamarimuusikkona, lied-pianistina ja aktiivisena säveltäjänä. Pro Musica -säätiö on myöntänyt hänelle apurahan musiikkiopintojen edistämistä varten. Tammikuussa 2025 Fagerlund sai ensimmäisen palkinnon valtakunnallisen Leevi Madetoja -pianokilpailun 17–30-vuotiaiden sarjassa. Tällä kaudella hän esiintyy myös Seinäjoen kaupunginorkesterin pianosolistina.
Fagerlund aloitti pianonsoiton kuusivuotiaana Länsi-Helsingin musiikkiopistossa Junio Kimasen opetuksessa. Vuonna 2015 Fagerlund jatkoi opintojaan Liisa Malmivaaran johdolla ensin Turun konservatoriossa ja vuodesta 2016 Helsingin konservatoriossa, jossa hän on saanut opetusta myös Antti Hotilta. Hänet hyväksyttiin vuoden 2023 keväällä Nuorten pianoakatemian opiskelijaksi. Fagerlund on saanut opetusta useilta arvostetuilta pianotaiteilijoilta, joista mainittakoon Severin von Eckardstein, Ralf Gothóni ja Matti Raekallio. Viime keväänä Fagerlund soitti Helsingissä vierailleen András Schiffin mestarikurssilla.
Jorma Panula
Tänä vuonna 95 vuotta täyttänyt Jorma Panula on ponnistanut Kauhajoelta maailmanmaineeseen sekä suurena kapellimestarina että pedagogina Suomen kapellimestari-ihmeen takana. Panula toimi Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professorina vuosina 1973–93 ja on opettanut orkesterinjohtoa lukuisille musiikkimaailman kärkikastin suomalaiskapellimestareille. Hänen oppilainaan ovat olleet Jukka-Pekka Saraste, Esa-Pekka Salonen, Sakari Oramo, Susanna Mälkki, Mikko Franck ja Klaus Mäkelä.
Helsingin kaupunginorkesterin ja Jorma Panulan yhteisen historian alku paikantuu elokuuhun 1965, jolloin Panula aloitti orkesterin ylikapellimestarina. Panula uudisti orkesterin ohjelmistoa rohkeasti. Orkesteri esitti niin sanottuja spesiaalisarjoja ja esitteli helsinkiläisyleisölle muun muassa Arnold Schönbergin tuotantoa. Panulan ylikapellimestarikaudella kuultiin myös monia kotimaisia kantaesityksiä muun muassa Salmenhaaran, Heinisen, Sallisen, Bergmanin, Ahon ja Rautavaaran teoksista. Vuonna 1968 orkesteri lähti Panulan ja Leif Segerstamin johdolla mittavalle kiertueelle Yhdysvaltoihin. Panulan kaudella kaupunginorkesteri siirtyi Finlandia-taloon, jonka avajaisissa 1971 hän johti mm. Sallisen ensimmäisen sinfonian kantaesityksen.
Jorma Panula toimi myös Turun filharmonisen orkesterin ja Aarhus Symfoniorkesterin taiteellisena johtajana ja oli 1987 perustamassa Espoon kaupunginorkesteria (nyk. Tapiola Sinfonietta). Panula on uransa aikana säveltänyt mm. historiallisia oopperoita, kuten Jaakko Ilkka (1978), ja myös Suomen ensimmäisen musikaalin Ruma Elsa (1950).
