Toisiin maailmoihin

Jennifer Higdon: blue cathedral

Jennifer Higdon (s. 1962) on eräs sukupolvensa menestyneimmistä amerikkalaisista säveltäjistä. Hän on kirjoittanut tilausteoksia monelle yhdysvaltaiselle orkesterille ja hänen musiikkiaan ovat esittäneet niin Hilary Hahn ja Yuja Wang kuin Gary Graffman ja Colin Currie. Higdonille on myönnetty kolme Grammy-palkintoa, ja vuonna 2010 hänen viulukonserttonsa sai Pulitzer-palkinnon. Higdonin sävelkieltä on luonnehdittu neo-romanttiseksi. 

Orkesterikappale blue cathedral syntyi Philadelphian Curtis Institute of Musicin 75-vuotisjuhlia varten. Teos sai kantaesityksensä Curtis Institute of Music Symphony Orchestran konsertissa tammikuussa 2000. Kapellimestari oli David Robertson. blue cathedral on Higdonin ehkä kaikkein esitetyin sävellys. 

Taustalta löytyy perhetragedia. Higdonin pikkuveli Andrew Blue Higdon oli äskettäin kuollut, ja syvästi järkyttynyt säveltäjä kysyi itseltään kuinka jaksaa eteenpäin. Terapeuttinen ratkaisu oli kirjoittaa teos, joka kuvaa sielun nousemista taivaaseen. Sävellyksen otsikon Hidgon on avannut toteamalla että katedraali rakennuksena on tämän ja tuonpuoleisen välillä oleva symbolinen ovi. Sininen viittaa veljen nimeen ja siniseen taivaaseen, mahdollisiin matkoihin tuolle puolen.

Kantaesityksen yhteydessä Higdon kertoi seuraavaa: ”Sävellystyön aikana huomasin ajattelevani matkaa kautta taivaalla olevan lasisen katedraalin. Koska seinät ovat läpinäkyvät voi nähdä pilvet ja taivaansinen. Kuvittelen että kuulija tulee sisään suojaisaan paikkaan ja leijuu alas käytävää jossa on valtavia kristallipylväitä. Kuulija on mietiskelevässä tilassa. Lasimaalausten hahmot alkavat liikkua. Ne laulavat taivaallista musiikkia. Kuulija leijuu sivulaivassa ja alkaa ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin nousta ylöspäin kohti valtavaa sisäkattoa jonka takana avautuu taivas…” 

Christian Holmqvist

Hector Berlioz: Fantastinen sinfonia op.14

Syksyllä 1827 Pariisin konservatoriossa sävellystä opiskellut Hector Berlioz (1803-1869) näki Hamletin esityksen, jossa Ofelian roolin teki irlantilainen Harriet Smithson. Berlioz alkoi lähettää laulajattarelle intohimoisia kirjeitä, joihin tämä ei kuitenkaan vastannut. Onnettoman rakkauden vallassa Berlioz sävelsi ohjelmallisen sinfonian, joka kuvaa – onnetonta rakkautta. Fantastinen sinfonia sai kantaesityksenä Pariisissa 5.12.1830 ja aiheutti sensaation. Smithson kuuli teoksen vuonna 1832. Hän vakuuttui Berliozin neroudesta niin paljon, että lopultakin vastasi myönteisesti tämän kosintaan. Avioliitosta tuli katastrofi. 

Berlioz antoi sinfoniansa kertomuksesta useita versioita, mutta ydin on aina sama: kertoja rakastuu naiseen, jota kuvataan pakkomielteenomaisesti toistuvalla aiheella (l’idée fixe). Masentunut kertoja hakee lohtua oopiumista ja näkee karmean painajaisen. Tarinaan lienee vaikuttanut Thomas de Quinceyn omaelämäkerta Confessions of an English Opium-Eater (1821). Sinfonia on ”fantastinen” myös soitinnukseltaan: Berlioz ei kaihda luoda uusia ja ennenkuulumattomia efektejä ennen muuta finaalissa. 

Teoksessa on viisi osaa. Rêveries-Passions (Unelmia-Intohimoja) alkaa melankolisesti. Tempo nopeutuu ja l’idée fixe soi viuluissa. Osa kasvaa suureen kiihkoon, mutta palaa kuitenkin lopussa alun tunnelmaan. Toinen osa Un bal (Tanssiaiset) on valssi. Kolmannessa osassa Scène aux champs (Kohtaus maalla) vallitsee pastoraalitunnelma. Paimenet puhaltavat soittimiinsa. Kaukaisuudessa kuuluu ukkonen. 

Kahdessa viimeisessä osassa oopiumin aiheuttamat houreet nousevat pääosaan. Kertoja on tappanut rakkautensa kohteen ja viedään osassa Marche au supplice (Marssi mestauslavalle) giljotiinille. Osassa Songe d'une nuit du sabbat (Uni noitasapatista) kuollut mies löytää itsensä Kyöpelinvuorelta aaveiden ja pirujen kanssa. Rakastettu saapuu, noidaksi muuttuneena. Kirkollista messua parodioivaa jaksoa seuraa hurja, lopulta psykedeelinen kalmantanssi.

Christian Holmqvist 

Tomas Djupsjöbacka

Kapellimestarivierailija Tomas Djupsjöbacka on Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja kausina 2021–2024. Hän on lisäksi johtanut esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesteria, Radion sinfoniaorkesteria, Sinfonia Lahtea, Turun filharmonista orkesteria ja Oulu Sinfoniaa. Helsingin kaupunginorkesterin edessä Djupsjöbacka nähtiin viimeksi marraskuun 2022 Helix-konsertissa. 

Tomas Djupsjöbacka (s. 1978) on taustaltaan sellisti, jonka kotimaista kilpailumenestystä seurasi ura solistina ja kamarimuusikkona Suomessa ja ulkomailla. Djupsjöbacka kuuluu menestyksekkään Meta4-jousikvartetin perustajajäseniin ja on pitkälti toistakymmentä vuotta esiintynyt yhteiseurooppalaisen Chamber Orchestra of Europe -kamariorkesterin riveissä. Muusikkojen toiveesta hän oli ensimmäinen Lapin kamariorkesterin päävierailija kausina 2019–2022. 

Tomas Djupsjöbacka valmistui vuonna 2003 Sibelius-Akatemiasta ja suoritti solistidiplomin Sveitsissä Lausannen konservatoriossa. Kapellimestariopintonsa Djupsjöbacka aloitti vuonna 2012 New Yorkin Metropolitan-oopperan ylikapellimestarin Yannick Nézet-Séguinin luotsaamana. Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta Djupsjöbacka valmistui vuonna 2017.

Näkemyksiään Helsingin kaupunginorkesterin tämänkertaisen konsertin suunnitteluvaiheesta Tomas Djupsjöbacka on kuvaillut seuraavasti: “Berlioz’n Fantastinen sinfonia on todella ekstrovertti ja dramaattinen orkesteriteos, joka juhlistaa sekä tekijänsä vilkasta mielikuvitusta että ennennäkemättömän värikästä orkesterin käyttöä. Halusin mukaan myös uutta musiikkia. Jennifer Higdonin teos blue cathedral (1999) oli jo aikaisemmin jäänyt mieleeni, koska se on niin kaunis ja mielikuvitusta ruokkiva."