”Oikeastaan Vivaldin Vuodenajat on kelpo kokoelma kansansävelmiä. Ja minulta se on kohteliaisuus!” sanoo ruotsalainen kansanmuusikko Ale Carr.
Pekka Kuusisto kutsuu Vivaldin Vuodenaikojen komppiryhmään mukaan ruotsalaisen kansanmuusikon Ale Carrin, sittern-nimisen näppäilysoittimen taitajan. Italian hautovien hellepäivien, talvimyrskyjen ja keväisen linnunlaulun lomaan Pekka ja Ale pujauttelevat pohjoisia kansanmusiikkimakupaloja.
Mikael Karlssonin laulusarja So We Will Vanish on räätälöity mezzo-sopraano Anne Sofie von Otterille ja omistettu hänelle. ”Itse asiassa se on aika hieno laulusykli – kuvitelkaa Björk mutta kestävämmällä laulutavalla ja ylellisemmällä orkestraatiolla”, Dagens Nyheter (19.2.2021) kuvaili teosta, joka kiertää Otterin mukana maailman konserttilavoja. So We Will Vanish -teoksen lyriikat ovat Royce Vavrekin käsialaa ja orkesteroinnin on tehnyt Michael P. Atkinson yhdessä säveltäjän kanssa.
Anna Thorvaldsdottir: CATAMORPHOSIS
Islantilainen säveltäjä ja Helsingin kaupunginorkesterin tämän vuoden residenssitaiteilija Anna Thorvaldsdottir (s. 1977) on löytänyt oman äänensä tummasävyisistä, valtavia massoja vyöryttävistä ja elokuvallista draamaa huokuvista orkesterisoinneista. Hänen musiikkinsa ei koskaan kerro tarinaa sinänsä, mutta teosotsikoissa on viittauksia usein mystisiin, kosmisiin muodonmuutoksiin – ilmiöihin, joita ihmismieli ei täysin hallitse, vaikka haluaisi. Metacosmos (2017) kuvaa mustaa aukkoa, ARCHORA (2022) vie rinnakkaistodellisuuteen ja Dreaming (2008) leijailee unen logiikassa.
CATAMORPHOSIS (2020) luisuu 22 minuutin ajan kohti paniikinomaista kauhun tunnetta – muistutusta valintojemme seurauksista. Jollemme muuta suhdettamme planeettaamme ja sen tilaan, aika voi loppua kesken. Teos on Thorvaldsdottirille tyypillisesti yksiosainen, mutta jakautuu seitsemään päätaitteeseen: Alkuperä, Syntyminen, Polariteetti, Toivo, Sielunmessu, Potentia ja Haihtuminen. Taitteiden rajat ovat häilyviä, mutta jokaisessa spiraali tuntuu kiihtyvän kohti seuraavaa huipennusta.
”CATAMORPHOSIS on varsin dramaattinen teos, mutta se on myös täynnä toivoa”, Thorvaldsdottir kuvailee. ”Ehkä jossain luonnollisen ja luonnottoman, utopian ja dystopian välissä voimme saada perspektiiviä ja löytää tasapainon oman itsemme ja meitä ympäröivän maailman välillä.”
Teos voitti vuoden 2021 Ivors Composer Awards -palkinnon suurten orkesteriteosten sarjassa.
Mikael Karlsson: So we will vanish
Ruotsalainen Mikael Karlsson (s. 1975) on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 2001 ja luonut monipuolisen uran konserttimusiikissa, nykytanssissa, baletissa, oopperassa, videotaiteessa ja peleissä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat musiikit Battlefield-peleihin. Karlsson työskentelee harvoin yksin: Anna von Hausswolffin kanssa syntyi multimediallinen orkesteriteos Grand Guignol, ja Michael P. Atkinson toimi toisena tekijänä baleteissa Mary, Queen of Scots ja Coppélia. Atkinson orkestroi myös Karlssonin laulusarjan So We Will Vanish (”Tulemme täten tuhoutumaan”) kanadalaisen oopperalibretistin Royce Vavrekin teksteihin.
Anne Sofie von Otterin tilauksesta syntyneiden laulujen oli ensin tarkoitus ottaa kantaa ilmastonmuutokseen, mutta Karlsson halusi välttää moralisoivia viestejä. Teoksen sanoma keskittyykin ihmisen sijasta ympäristöön itseensä – sen jatkuvaluontoiseen ja vääjäämättömään katoamiseen osana luonnollista kiertokulkua. Teos sai kantaesityksensä helmikuussa 2021 Ruotsalaisen kamariorkesterin konsertissa Michael Collinsin johdolla.
Sarjan kolme laulua tarkastelevat elämän tuhoutumista yksittäisten puiden näkökulmasta. Ensimmäinen laulu seuraa 8000 vuotta sitten Doggerlandin maa-alueelta Pohjanmereen huuhtoutuneen puun kokemuksia. Toisessa kuulemme haarahaukkojen saartamaa puuta Australiassa, ja kolmannessa tarinoi Saint Helenan saarella kasvanut Nesiota elliptica, jota yrityksistä huolimatta ei pystytty pelastamaan. Viimeinen yksilö kuoli vuonna 2003.
Antonio Vivaldi: Neljä vuodenaikaa
Venetsialainen Antonio Vivaldi (1678–1741) työsti poikkeuksellisella tarmolla viitisenkymmentä oopperaa, kymmeniä kuoro- ja kamariteoksia sekä lukuisia sonaatteja. Hänen merkittävin perintönsä jälkipolville ovat konsertot: niitä syntyi vähintään viisisataa, ja niiden muoto ja tyyli vakiinnuttivat solistisen konserton mallin vuosisadoiksi. Vivaldi todisti myös, että yksin soittimilla voi kertoa vivahteikkaita tarinoita yksityiskohtineen. Viulukonsertot Neljä vuodenaikaa värittävät todennäköisesti Vivaldin itse kirjoittamia sonetteja hämmästyttävän säntillisesti – niitä voi pitää ohjelmamusiikin varhaisimpina esimerkkeinä.
Kevät alkaa linnunlaululla, purojen pulputuksella ja ukkosen jyrähdyksillä. Toisessa osassa paimen nukahtaa koiransa haukahduksiin, ja finaalissa juhlitaan maalaistansseissa. Kesän ensiosa kuvaa uuvuttavaa kuumuutta, toisessa osassa paimen säpsähtää myrskyn pauhatessa, ja kärpäsetkin kiusaavat. Finaaliprestossa myrsky piiskaa viljapellot lakoon – suomalainen suvi on tästä musiikista kaukana.
Syksyn ensiosa vie sadonkorjuutanssehin, joissa energiatasot tyhjenevät yhtä matkaa juhlapullojen kanssa. Hitaassa osassa juhlijat sammuvat uneen, kunnes finaali herättää väen aamuun ja uuteen nousuun. Talven jäätävä tihku kuuluu pizzicatoissa ja korusävelissä ja kalistaa hampaita tremoloissa. Hidas osa tarjoaa hyggeä 1700-luvun tyyliin, kun taas finaalissa koetaan kauhun hetkiä heikoilla jäillä.
Jaani Länsiö
Pekka Kuusisto
Pekka Kuusisto (s. 1976) on Suomen tunnetuimpia ja kansainvälisesti menestyneimpiä muusikoita. Kauden 2025/26 avajaiskonsertti aloittaa Kuusiston kolmannen kauden Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijan tehtävässä sekä ohjelmistoa suunnittelevan taiteellisen johtotiimin jäsenenä. HKO:n konserteissa Kuusistoa kuullaan kapellimestarina, viulusolistina ja niin sanottuna liidaajana eli viulua soittavana eikä tahtipuikkoa käyttävänä orkesterinjohtajana.
”Kolmivuotinen pestini päävierailijana päättyy tähän kauteen, ja haluankin kiittää orkesteria, sen kuulijoita ynnä organisaatiota valtavan opettavaisesta jaksosta”, Kuusisto sanoo.
Muusikkoperheessä varttunut Pekka Kuusisto aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana. Kuusiston solistiura käynnistyi toden teolla hänen voitettuaan kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun 1995. Siitä lähtien työt ovat kutsuneet kiihtyvään tahtiin kaikille mantereille eri puolille maailmaa. Vakituiset työpaikat sijaitsevat tällä hetkellä Helsingin lisäksi Oslossa (Norjalainen kamariorkesteri), Göteborgissa (Göteborgin sinfoniaorkesteri) ja Bremenissä (Deutsche Kammerphilharmonie).
Pekka Kuusisto on tunnettu rohkeudestaan ja innovatiivisuudestaan, ja hänen repertuaarinsa ulottuu kansanmusiikista klassisen kautta genrerajoja pakenevaan musiikkiin. Kuusisto yhdistää, luo uutta ja liikkuu laajasti eri taiteenaloilla uudistaen myös konserttitraditioita sekä muusikoiden ja yleisön vuorovaikutusta väheksymättä tradition kovaa ydintä, esimerkiksi instrumentalistina tai – yhä useammin – kapellimestarina.
Pekka Kuusiston käytössä oleva viulu on Antonius Stradivarius "ex-Sandars" (Cremona 1695), joka on lainassa ASAF-säätiöltä (Andreas Sveaas' Charitable Foundation).
Anne Sofie von Otter
Ruotsalainen Anne Sofie von Otter kuuluu pohjoismaiden menestyneimpien ja monipuolisimpien mezzosopraanojen joukkoon. Suomessa hän on konsertoinut resitaaleissa ja orkesterien solistina, ja hän on monelle suomalaiselle tuttu myös Sibeliuksen laulumusiikin tulkitsijana. Lisäksi von Otterin rooli Sebastian Fagerlundin adaptaatiossa Ingmar Bergmanin Höstsonatenista Suomen Kansallisoopperassa (2017) lienee jäänyt monen mieleen.
Von Otterin laaja oopperarepertuaari ulottuu Straussin Ruusuritarin Octavianista Leonoraan Thomas Adèsin The Exterminating Angel -oopperan maailman kantaesityksessä. Viime vuosina von Otter on nähty Poulencin Karmeliittasisarien Madame de Croissyna Théâtre des Champs-Élysées’ssä, Mozartin Figaron häiden Marcellinana Baijerin valtionoopperassa sekä Tšaikovskin Patarouvan kreivittärenä Brysselin La Monnaiessa ja Madridin Kuninkaallisessa teatterissa.
Von Otter on työskennellyt uransa aikana monen musiikillisen legendan kanssa: hän on laulanut niin Claudio Abbadon johtamalla, Grammylla palkitulla Mahlerin Des Knaben Wunderhorn -levytyksellä (1999) kuin rock-tähti Elvis Costellon For the Stars -levyllä (2001). Myös Carlos Kleiber, Giuseppe Sinopoli ja Brad Mehldau lukeutuvat laulajan yhteistyökumppaneihin.
Von Otterin kuluvan kauden ohjelmaan sisältyvät Pohjois-Amerikan-kiertue Kristian Bezuidenhoutin kanssa Schubertin Schwanengesangin parissa sekä mm. paronittaren rooli Samuel Barberin Vanessassa Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa.
Ale Carr
Ale Carr on soittanut sisteriä niin Sydneyn oopperatalossa, Royal Albert Hallissa, Tanskan Roskilden rockfestivaaleilla kuin elokuvaohjaaja Hayao Miyazakin henkilökohtaisessa studiossa Japanissa. Danish Music Awardsissa Carr on palkittu kymmenesti, muun muassa vuoden säveltäjänä ja vuoden artistina.
Ruotsin Skånessa syntynyt Carr altistui jo pienenä perheessään kansanmusiikille ja -tanssille ja kokee niiden pitkäkestoiset vaikutukset taiteellisessa työssään tänä päivänäkin. Teini-ikäisenä Carr ryhtyi säveltämään omaa musiikkiaan. Carr opiskeli kansanmusiikkilinjalla Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa Tukholmassa ja on opettanut Malmön musiikkikorkeakoulussa vuodesta 2011.
Carr on soittanut maailmallakin nimeä tehneen Dreamers’ Circus -yhtyeessä sen perustamisvuodesta 2009 lähtien yhdessä Rune Tonsgaard Sørensenin ja Nikolaj Buskin kanssa. Vivaldin Vuodenajat Carr esitti Pekka Kuusiston ja Bremenin saksalaisen kamariorkesterin kanssa BBC:n Proms-festivaalilla 2023. Carr on työskennellyt myös Esko Järvelän ja Danish String Quartetin kanssa. Hän kuuluu kööpenhaminalaisen Folkets Festivalin taiteelliseen johtoon.
Timo Kalliokoski
