Ingeborg von Bronsartin laulunäytelmä Jery ja Bätely oli suuri hitti Saksassa 1800-luvun lopulla. [linkki] Sen alkusoitto on juhlallinen ja henkevä aloitus Suomalaisen musiikin päivän -konsertille.
Kimmo Hakolan Helsinki-variaatioiden sarjaan liittyvä uusi teos Wake! viittaa Jean Sibeliuksen Finlandiaan, jonka varhaisversion nimi oli Suomi herää. ”Sävellykseni on julistus tässä ajassa, se herättelee ihmiskuntaa elämään vastuullisemmin ja hautaamaan elämää tuhoavan itsekkyyden – juuri nyt!”
”Jos ohjaaja Stanley Kubrick olisi elossa ja aloittaisi Avaruusseikkailu 2001 -elokuvansa tekemisen vasta nyt, hän voisi korvata György Ligetin teokset Esa-Pekka Salosen säveltämän sellokonserton (2017) ensimmäisellä osalla.” (Helsingin Sanomat) [linkki] Solistiksi seikkailuun astuu HKO:n soolosellisti Lauri Kankkunen.
Susanna Mälkki
Susanna Mälkki on sukupolvensa arvostetuimpia kapellimestareita maailmassa. Hän on Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari vuodesta 2016 ja Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja työskentelee näiden lisäksi jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, josta mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot ja kaikki muutkin USA:n nk. ”Big 5” -orkesterit. Oopperan alalla kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scala, New Yorkin Metropolitan -ooppera, Wienin valtionooppera ja Pariisin ooppera. Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa ja on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä.
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
www.susannamalkki.com
Lauri Kankkunen
Lauri Kankkunen (s. 1990) aloitti viisivuotiaana sellonsoiton, koska viulun ääni oli liian korkea ja pianon liian koliseva. Sibelius-Akatemiasta Martti Rousin ja Norjan musiikkiakatemiasta Truls Mørkin luokalta Kankkusen tie vei ensin Helsingin kaupunginorkesterin sellistiksi, sieltä Tampere Filharmonian äänenjohtajaksi, ja nyttemmin takaisin Helsinkiin, orkesterin ensimmäiseksi soolosellistiksi.
Orkesteritöidensä ohella Kankkunen on esiintynyt Radion sinfoniaorkesterin, Turun filharmonisen orkesterin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin solistina. Vuosien ajan hän on kuulunut Suomen kiireisen festivaalikesän vakiokalustoon luotettavana ja luovana kamarimuusikkona. Vuonna 2019 hän liittyi Apocalyptican kiertuevahvuuteen yhtyeen maailmankiertueelle noin 50 konsertin verran. Vapaa-aikanaan Kankkunen nautiskelee italialaisista asioista: espressosta, jalkapallosta niin kentällä kuin katsomossa, ja hänen leipomistaan pizzoista puhutaan niitä maistaneiden kesken ylistävin sanankääntein.
Kankkusen instrumentti on Helsingin kaupungin omistama, toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen soitinrakentajan sello 1700-luvun lopun Italiasta.
Jaani Länsiö
Ingeborg von Bronsart: Alkusoitto oopperasta Jery und Bätely
Ingeborg von Bronsart (s. Stark, 1840–1913) syntyi Pietarissa ruotsinkieliseen suomalaisperheeseen mutta teki elämäntyönsä Saksassa. Hän sävelsi oopperoita, piano- ja kamarimusiikkia sekä yli sata yksinlaulua. Bronsart oli myös yksi 1800-luvun suuria pianisteja. Franz Lisztin piirissä vaikuttanut säveltäjä-pianisti esitti kiertueillaan muun muassa omaa pianokonserttoaan.
Erityisen menestyksekäs oli Bronsartin laulunäytelmä Jery und Bätely, joka perustuu Johann Wolfgang von Goethen avioliittokomediaan. Se kantaesitettiin vuonna 1873 Weimarin hoviteatterissa, minkä jälkeen sitä esitettiin ympäri Saksan teattereita.
Sveitsin maaseudulle sijoittuvassa hupailussa Bätelyä kiinnostaa maatalous eikä miehet. Monien käänteiden jälkeen hän kuitenkin rakastuu maanviljelijä Jeryyn ja onni pääsee valloilleen. Alkusoitossa tätä rakkauden autuaaksi tekevää voimaa kuullaan kolmen minuutin kohdalla: rakkausdueton teema puhkeaa soimaan harpun sulosointujen säestämänä.
Musiikki on väkevästi virtaavaa sekä klassistisen henkevää. Valolla ja varjolla vuorotteleva kudos viljelee luksussointeja, silmäniskuja Mozartille ja laulattavia sävelmiä.
Bronsartin menestys aiheutti riitaa avioparin välille. Puoliso (ja kollega) Hans Bronsart von Schellendorf ei tullut kantaesitykseen, koska piti taiteilijan työtä sopimattomana kahden lapsen äidille. Ingeborg ei luopunut taiteestaan. Clara-tyttärestäkin tuli säveltäjä. Ajan haasteista huolimatta pariskunta teki paljon myös taiteellista yhteistyötä.
Suomen sanomalehdissä seurattiin Bronsartin uraa ja muistutettiin hänen savolais-kokkolalaisista juuristaan.
Jery und Bätely -alkusoitto kuullaan nyt Suomessa ensimmäistä kertaa, 150 vuotta kantaesityksen jälkeen. Esitys on osa Helsingin kaupunginorkesterin Historian unohtamat orkesterimusiikit -hanketta, jolla pyritään päivittämään musiikkiperintöämme, edistämään yhdenvertaisuutta ja luomaan kestävää tulevaisuutta.
Orkesterin viulisti Erkki Palola valmisti soittokelpoiset nuotit vuodelta 1879 peräisin olevasta, tilkkutäkkimäisiä korjauksia, leikkauksia ja liimauksia sisältävästä partituurista.
Susanna Välimäki
Esa-Pekka Salonen: Sellokonsertto
Kapellimestariuransa ohella Esa-Pekka Salonen (s. 1958) on jo varhain keskittänyt voimansa myös säveltämiseen. Hän on tullut tunnetuksi etenkin orkesteriteosten säveltäjänä. Salonen on kirjoittanut myös teoksia soololle ja orkesterille, mm. pianokonserton (2007), jonka kantaesityksessä solistina oli Yefim Bronfman. Leila Josefowiczin kanssa yhteistyössä syntynyt viulukonsertto (2009) oli arvostelumenestys, ja vuonna 2012 sille myönnettiin arvostettu Grawemeyer-palkinto.
Vuonna 2017 valmistunut sellokonsertto syntyi Chicagon sinfonikkojen, New Yorkin filharmonikkojen, Lontoon Barbican Centren ja saksalaisen Elbphilharmonie-konserttisalin yhteistilauksesta. Teos sai kantaesityksensä Chicagon sinfonikkojen konsertissa maaliskuussa vuonna 2017. Orkesteria johti säveltäjä, ja solistina oli Yo-Yo Ma, jolle Salonen jo kauan oli lupaillut teosta. Tästä Salonen on kertonut seuraavaa: ”Olimme puhuneet tästä Yo-Yo Man kanssa jo vuosikaudet, mutta asia konkretisoitui myöhään yöllä eräässä baarissa Chicagossa. Joimme siinä martineja ja tulimme siihen tulokseen, että nyt täytyy tehdä jotain. Aamulla totesin, että martineja oli juotu sen verran paljon, etten oikein muistanut mitä oli sovittu. Pyysin Yo-Yon assistenttia sähköpostitse kysymään mestarilta tämän näkemystä. Vastauksena tuli viesti, että Yo-Yon muistikuvat ovat myös hieman sumuiset, mutta hänen mielestään minun pitäisi säveltää konsertto hänelle.”
Teoksessa on kolme osaa. Ensimmäisen kohdalla Salonen on käyttänyt komeetta-metaforaa: soolo on kuin liikkuva esine jota muut esineet – soittimet – seuraavat. Hidas toinen osa avaa ja päättyy raskaalla sointipilvellä. Sello meditoi. Finaalia leimaa riehakas tanssillisuus. Lopussa sello kiipeää korkeuksiin ja katoaa näkyvistä.
Kimmo Hakola: WAKE! op. 105
Kimmo Hakolan (s. 1958) varhaiset teokset olivat modernistisia, sitten pianokonsertto (1996) yllätti postmodernin riehakkaalla otteellaan. Sellaiset teokset kuin vaikkapa Kivi-laulut (2011) viulukonsertto (2012) , ooppera Le Fenice (2012) ja sinfonia 1 (2018) ovat osoittaneet Hakolan olevan säveltäjä, joka löytää alati uusia perspektiivejä musiikin historiaan. Häntä kiinnostavat myös musiikin hahmottamiseen liittyvät haasteet. Vuonna 2018 hän pohti Henna Salmelan haastattelussa: ”Kaikkiaan olen yrittänyt luoda musiikkia, jonka käytös ensimmäisestä tahdista lähtien ei olisi itsestään selvä. Kyse on aikakäsityksen hallitsemisesta ja havaintojen ohjaamisesta. Joku voisi ehkä sanoa, että säveltämisessäni on peliteoriasta peräisin olevia rakenteita. Ehkä, mutta minua kiinnostaa myös havaintopsykologia. Haluan silti korostaa musiikin olevan vapautta: jokaisen kuulijan havainnot ja kokemukset ovat ’oikeat’.”
Orkesterikappale WAKE! op.105 on syntynyt vuonna 2021. Teos on osa Helsingin kaupunginorkesterin Helsinki-variaatioiden sarjaa, jossa suomalaisilta säveltäjiltä tilataan ennen vuotta 1945 syntyneisiin suomalaisiin sävellyksiin liittyviä teoksia. Hakola kertoo:
”Helsinki-variaatioiden sarjaan liittyvä orkesteriteokseni WAKE! viittaa musiikillisesti Jean Sibeliuksen Finlandiaan, jonka varhaisversion nimi oli Suomi herää. Oma sävellykseni julistaa tässä ajassa – juuri nyt! – ihmiskuntaa heräämään vastuullisempaan elämään ja hautaamaan kaiken elämää tuhoavan itsekkyyden.
Aikaisemmin valmistuneet orkesteriteokseni Maro ja KIMM sekä nyt kuultava WAKE! muodostavat teostrilogian, jonka teoksia yhdistää huoli maapallon tulevaisuudesta. Tämä on uskoakseni vähintä, mitä yksi säveltäjä voi tässä ajassa tehdä. Musiikin voimaan uskoivat myös Arvid Genetz (mieskuorolaulu Herää Suomi!) ja Jean Sibelius voimistaessaan suomalaisten kansallistuntoa.”
Jean Sibelius: Finlandia op. 26
4.11.1899 Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa pidettiin Sanomalehdistön päivien pääjuhla. Kyseessä oli tilaisuus, jonka kautta haluttiin osoittaa mieltä Venäjän sortotoimia ja sanomalehtisensuuria vastaan. Juhlan yhteydessä esitettiin sarja kuvaelmia, jotka käsittelivät tapahtumia Suomen historiasta. Kuvaelmien musiikin oli säveltänyt Jean Sibelius (1865–1957), joka myös johti Helsingin filharmonisen seuran orkesteria (nykyinen HKO). Myöhemmin Sanomalehdistön päivien musiikkina tunnettu teos huipentui kappaleeseen Suomi herää. Kyseessä oli Finlandian ensimmäinen versio. Harva kuitenkaan seurasi tätä kulttuurihistoriallisesti merkittävää hetkeä. Kuten eräs lehti totesi: "Paljon katosi illan juhlahumuun eikä yleisökään äkistellen tuntunut joutawan sywempää taidetta täysin tajuamaan.”
Sibelius ja Robert Kajanus alkoivat johtaa konserteissa osia Sanomalehdistön päivien musiikista. Vuonna 1900 Sibelius muokkasi Suomi herää-osan sävelrunoksi (op. 26). Kappaletta oli esitetty mm. nimillä Suomi ja Finale, ja Kajanus oli johtanut sen Pariisissa otsikolla La Patrie. Sibeliuksen ystävä Axel Carpelan keksi nimen Finlandia.
Sävelrunosta tuli yksi Sibeliuksen kansainvälisesti kuuluisimpia ja esitetyimpiä teoksia. Omasta mielestään hän ei ollut luonut mitään erityistä. Vuonna 1911 hän pohti päiväkirjassaan: "Miksi tämä sävelruno miellyttää? Kaiketi 'plein air' -tyylinsä takia. Se on tosiaan pelkästään 'ylhäältä annetuista' teemoista rakennettu. Silkkaa inspiraatiota.”
Finlandian hymnistä tuli suosittu melodia ja siihen laati tekstin ensin Wäinö Sola, sitten V.A. Koskenniemi. Sibelius ei ollut tarkoittanut hymniä laulettavaksi ja huokaisi: ”Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda.”
Christian Holmqvist
