Outolintu-Richard, änkyttävä kaunotar Dorabella, urkuri-George ja bulldoggeineen – Edward Elgarin ystäväpiiri on ikuistettu Enigma-variaatioihin.
Merirosvous, rakkaus ja uskonto ovat Ethel Smythin psykologiseksi draamaksi tihenevän The Wreckers -oopperan ainekset. Outolintu-Richard, änkyttävä kaunotar Dorabella, katedraaliurkuri George ja hänen bulldogginsa Dan – Edward Elgarin ystäväpiiri on ikuistettu säveltäjän Enigma-variaatioihin. Mutta kenen muotokuva on 13. variaatio, jonka alkuun Elgar kirjoitti kolme arvoituksellista asteriskia?
Konsertissa ei ole väliaikaa, konsertin kesto noin tunti.
Edward Elgar: Enigma-muunnelmat op. 36
1890-luvun loppupuolella Edward Elgar (1857-1934) painiskeli säveltäjänuransa kanssa. Hänen musiikkinsa ei juurikaan herättänyt kiinnostusta, ja hän joutui työskentelemään opettajana ja viulistina jatkuvan rahapulan vuoksi. Eräänä lokakuun iltana vuonna 1898 Elgar palasi rättiväsyneenä kotiin ja istuutui pianon ääreen. Hän keksi teeman, ja alkoi aikansa ratoksi muunnella sitä niin, että jokainen muunnelma heijasti jotakin perheen ystävälle ominaista luonteenpiirrettä tai käytöstä: tässä Baker suuttuu ja lyö oven kiinni lähtiessään, tässä Griffith yrittää soittaa pianoa, tässä urkuri Sinclair on souturetkellä koiransa kanssa…
Elgarin vaimo kehotti innostuneena miestään säveltämään tämän idean pohjalta. Helmikuussa 1899 valmistunut orkesteriteos Enigma-variaatiot sai kantaesityksensä Lontoossa saman vuoden kesäkuussa Hans Richterin johdolla. Vastaanotto oli suuri menestys ja merkitsi Elgarin uran käännekohtaa. Esityksen jälkeen hän muokkasi partituuria, ja teoksen lopullinen versio sai kantaesityksensä Worcesterissa syksyllä 1899.
Jokainen muunnelma on siis Elgarin jonkun ystävän muotokuva. Partituurissa tämän henkilöllisyys on ilmaistu joko lyhenteellä (esim. ”W.N.” = Winifred Norbury) tai pseudonyymillä (esim. ”Nimrod” = August Jaeger, Elgarin kustantaja). Mukana ovat myös Elgarin vaimo (”C.A.E.” = Caroline Alice Elgar) ja säveltäjä itse (”E.D.U.”= vaimon antama lempinimi Eduard). Osien otsikot ja niiden oikea tulkinta eivät silti muodosta sävellyksen todellista mysteeriä, enigmaa. Elgar rakasti sana-arvoitusten lisäksi myös musiikillisia arvoituksia. Hän ilmoitti muunnelmien teeman olevan kontrapunkti tai säestys jollekin jo olemassa olevalle, kuuluisalle melodialle. Hän ei kuitenkaan koskaan paljastanut mistä melodiasta oli kyse. Netistä voi löytää sivuja, joilla liikaa vapaa-aikaa omaavat ihmiset esittelevät teorioitaan melodian alkuperästä.
Christian Holmqvist
