HUOM-hanke – viisi teosta päivänvaloon

Helsingin kaupunginorkesterin koordinoima HUOM – Historian unohtamat orkesterimusiikit -hanke luotaa piiloon jääneitä sävellyksiä ja niiden tekijöitä. Suunnittelussa ovat olleet mukana tutkimusyhdistys Suoni ry:n, Helsingin yliopiston ja Taideyliopiston tutkimusprojektit Musiikintutkijat yhteiskunnassa ja Sävelten tyttäret. Yhteistyössä laajan kumppaniverkoston kanssa Helsingin kaupunginorkesteri etsii ja soittaa maamme musiikinhistorian kätköihin jääneitä orkesteriteoksia.

Tammikuun lukupäivässä kaupunginorkesteria johti kapellimestari Tuomas Hannikainen. Orkesterin soitti läpi ja tallensi viisi teosta Agnes Tschetschulinilta, Ingeborg von Bronsartilta, Greta Dahlströmiltä, Ann-Elise Hannikaiselta ja Laura Netzeliltä. Lukupäivissä soitettavat teokset on valittu yhteistyössä ylikapellimestarin ja HUOM-hankkeen tutkijoiden kanssa.

Apulaisprofessori Susanna Välimäki (Helsingin yliopisto) ja tutkijatohtori Nuppu Koivisto-Kaasik (Taideyliopisto) tuovat arkistojen uumenista, musiikinhistoriallisen tutkimuksen pohjalta Helsingin kaupunginorkesterin kuulosteltavaksi suomalaisten säveltäjänaisten teoksia. Ann-Elise Hannikaisen musiikin asiantuntijana toimi väitöskirjatutkija Markus Virtanen.

Nuottimateriaali puhtaaksikirjoitetaan yhteistyökumppaneiden kanssa ja Helsingin kaupunginorkesteri soittaa lukuharjoituksissa HUOM-työhön valitut teokset. Teoksista tehdään myös tallenteet tutkijoiden ja orkestereiden käyttöön.
                                                    

HUOM-lukupäivä tammikuu 2023

Tuomas Hannikainen, kapellimestari
Helsingin kaupunginorkesteri

Agnes Tschetschulin (1859–1942): Suomen kaartille omistettu marssi sen palatessa sodasta 1877–78 (1878)
Laura Netzel (1839–1927): Fantasia, melodraama orkesterille ja lausujalle op. 77 (1903)
Ann-Elise Hannikainen (1946–2012): Cosmos (1977)
Ingeborg von Bronsart (1840–1913): Keisari Vilhelmin marssi (1871)
Greta Dahlström (1887–1978): Marssi (1935

SÄVELTÄJISTÄ JA TEOKSISTA

Agnes Tschetschulin (1859–1942)
Suomen kaartille omistettu marssi sen palatessa sodasta 1877–78 (1878)

Viulukappaleidensa johdosta Agnes Tschetschulin (1859–1942) oli 1800-luvulla yksi eniten ulkomailla soitettuja suomalaissäveltäjiä. Hän oli myös Helsingin Musiikkiopiston (nyk. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian) ensimmäinen sävellysoppilas, jonka sävellyksiä kuultiin opiston konserteissa. Hän jatkoi opintojaan Berliinin kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa, jossa hänen opettajansa viulunsoitossa oli Johannes Joachim ja sävellyksessä Heinrich von Herzogenberg sekä Woldemar Bargiel, joka nykyään muistetaan Clara Schumannin velipuolena.

Agnes Tschetschulin sävelsi ensimmäisen julkaistun sävellyksensä 19-vuotiaana vuonna 1878. Pianokappaleen innoituksena oli Suomen kaartin paluu Turkin so-dasta. Iloisen juhlava ja orkestraalinen teos osoittaa Tschetschulinin omanneen raikkaita taitoja jo nuorena.

Rakenteeltaan ja sointuväreiltään Agnes Tschetschulinin teos on monikäyttöinen. Siinä on aineksia niin juhla-, konsertti- kuin kävelymarssiksi. Lyhyttä alkufanfaaria seuraa rytmillisesti ja persoonallisesti hypähtelevä melodia, jonka sointuihin säveltäjä aika ajoin ripottelee muun muassa lisäsekstejä – iloisia mausteita kuin kokki keittoonsa. Puolivälissä marssi taittuu hiljaa hieman kaartin kunniamarssia muistuttavaan aiheeseen, joka vähitellen kasvaa takaisin juhlavaan forteen. (Susanna Välimäki, Raine Ampuja)

Lue lisää säveltäjästä, LINKKI KANSALLISBIOGRAFIAAN.

Laura Netzel (1839–1927)
Fantasia, melodraama orkesterille ja lausujalle op. 77 (1903)

Rantasalmella syntyneen ja sittemmin Ruotsissa vaikuttaneen Laura Netzelin (1839–1927) Fantasia lausujalle ja orkesterille maalailee kuulijalle symbolistisen kuutamomaiseman. Runon tuonpuoleiseen kurkottavaa, öistä tunnelmakuvaa säestää säveltäjän herkkä, myöhäisromanttinen sävelkieli, jossa harpulla on keskeinen rooli.

Teoksen teksti on peräisin ruotsin kuninkaalta Oskar II:lta, jonka säveltäjä henkilökohtaisesti tunsi. Frankofiilinä Netzel vietti pitkiä aikoja Pariisissa, jossa Fantasiaa niin ikään 1900-luvun alussa esitettiin Pierre Elzéarin ranskannoksena. Lausujan roolissa oli aikakauden näyttelijätähti Mounet-Sully.

Fantasian käsikirjoitusmateriaalit ovat säilyneet Tukholman musiikki- ja teatterikirjaston arkistossa (Musik- och teaterbiblioteket). Alun perin teoksen harppustemma on kirjoitettu niin sanotulle klaveeriharpulle – soittimelle, joka ikään kuin yhdistää harpun kielet ja pianon klaviatuurin – mutta HUOM-päivässä se kuultiin Jani Kyllösen sovituksena modernille konserttiharpulle. Lausuntaosuutta tulkitsi lukupäivässä Sixten Lundberg.

Laura Netzelin elämään ja tuotantoon voi tutustua tarkemmin tutkija Camilla Hambron kirjoittamasta säveltäjäelämäkerrasta (Gidlunds, 2020). (Nuppu Koivisto)

Teoksesta on hiljattain ilmestynyt editio myös Levande musikarv -tietokannassa:
https://levandemusikarv.se/tonsattare/netzel-laura/SMH-W3186-Fantaisie_pour_orchestre_Fantasi_for_recitator_och_orkester_Fantaisie/

Lue lisää säveltäjästä, LINKKI KANSALLISBIOGRAFIAAN.

Ann-Elise Hannikainen (1946–2012)
Cosmos (1977)

Syksyllä 1977 säveltäjä ja pianisti Ann-Elise Hannikainen (1946–2012) oli uransa huipulla. Viisi vuotta aiemmin hän oli aloittanut sävellysopinnot Madridissa Ernesto Halffterin (1905–1989) johdolla. Lyhyessä ajassa hän oli debytoinut orkesterisäveltäjänä Valenciassa ja Madridin maineikkaassa Teatro Realissa, kantaesittänyt oman pianokonserttonsa Helsingissä ja tehnyt kiertueen pianistina Andalucíassa esittäen omaa musiikkiaan sekä Ernesto Halffterin ja Frédérick Chopinin teoksia.  Suurelle orkesterille sävelletty Cosmos oli Hannikaisen seuraava sävellyshanke. 

Cosmos on lajityypiltään sfäärien musiikkia. Siinä maailmankaikkeus näyttäytyy valtavana koneena, joka käynnistyy avaruuden kohinasta; se rätisee, sihisee, kolisee ja käy yskähdellen. Cosmoksessa kamppailevat kaksi perusvoimaa: vimmainen stravinskiaaninen rytmimoottori – Hannikaisella oli säveltäessään tapana istua Stravinskyn Sotilaan tarinan partituurin päällä – ja Hannikaiselle niin tyypillinen laulava melodiikka.

Teos on kirjoitettu suurelle orkesterille, jossa keskeisissä rooleissa ovat laaja lyömäsoitinsektio ja piano. Orkesterin mahdollisimman täysimittainen käyttäminen on Hannikaiselle leimallista. Kun Ernesto Halffter kannusti Hannikaista kirjoittamaan pianokonserttonsa sinfoniettatyyliselle kokoonpanolle, Hannikainen totesi, että miksi ihmeessä jättää käyttämättä täyden sinfoniaorkesterin keinovarat kun kerran kaikki värit on keksitty. (Markus Virtanen)

Lue lisää säveltäjästä, LINKKI KANSALLISBIOGRAFIAAN.

Ingeborg von Bronsart (1840–1913)
Keisari Vilhelmin marssi / Kaiser-Wilhelm-Marsch (1871)

Säveltäjä ja pianisti Ingeborg von Bronsart (s. Stark, 1840–1913) syntyi Pietarissa ruotsinkieliseen suomalaisperheeseen mutta teki elämäntyönsä Saksassa. Hän sävelsi neljä oopperaa, pianokonserton, piano- ja kamarimusiikkia sekä yli sata yksinlaulua. Erityisen suosituksi muodostui laulunäytelmä Jery und Bätely (1873). Sen alkusoiton Helsingin kaupunginorkesteri soitti ensimmäisessä HUOM-päivässä 2.9.2021 sekä konsertissaan 8.12.2021.

Keisari Vilhelmin marssin (1871) Bronsart sävelsi Saksan-Ranskan sodan aikana, hänen puolisonsa palvellessa rintamalla jalkaväen upseerina. Seremoniatarkoitukseen laadittu teos on omistettu Preussin kuninkaalle ja sodan myötä yhdistyneen Saksan ensimmäiselle keisarille, Vilhelm I:lle.

Pompöösi marssi sopii moneen käyttöön. Chicagon vuoden 1893 maailmannäyttelyssä erikoissuuri orkesteri avasi sillä Naisten paviljongin.

HUOM-lukupäivässä käytettiin Bote & Bockin Berliinissä vuonna 1872 julkaisemaa partituuria, joka on saatu Baijerin valtionkirjaston digitaalisesta kokoelmasta (MDZ) (partituuri löytyy nykyään myös IMSLP:stä). Anu Fagerström on kirjoittanut äänilehdet sen pohjalta. Aikoinaan isänmaallisen gaalan myötä suosituksi tulleesta marssista julkaistiin myös pianoversio (1871).  (Susanna Välimäki)

Lue lisää säveltäjästä, LINKKI KANSALLISBIOGRAFIAAN.

Greta Dahlström (1887–1978)
Marssi (1935)

Greta Dahlström (1887–1978) oli säveltäjä, musiikinopettaja, kuoronjohtaja ja kansanmusiikin kerääjä. Hänen tuotantonsa painottuu kuoro- ja yksinlauluihin mutta sisältää myös kamari- ja orkesterimusiikkia sekä runsaasti kansanmusiikkisovituksia. Kiinnostus kansanmusiikkiin kuuluu hänen musiikkinsa melodiikassa, modaalisissa sävyissä ja suljetuissa muotorakenteissa.

Marssi on ABA-muotoinen karaktäärikappale, joka käynnistyy patarumpujen, basson ja sellon kävelyaiheella (vaihtobasso). C-mollissa kulkeva teos sisältää suru- ja kuolonmarsseille tyypillistä kuvastoa, kuten alaspäin laskevia aiheita, riitasointeja sekä ns. kärrynpyöräeleitä (pyrähdys tai täristys tahdin viimeisellä neljäosalla tai etuhele ykkösellä). Pääteemaa värittää kireä kromatiikka. Basson ja pasuunan passus duriusculus -aihe (”vaikea askel”) – neljän puolisävelaskeleen alaspäinen kulku – viestii kipua ja kärsimystä. Pikku- ja isorumpu sekä lautaset tiivistävät tahtia. Keskiosassa kuullaan merkkisoittoja, duurituulahduksia ja laulullisuutta.

HUOM-lukupäivää varten Marssin orkesterimateriaalin kirjoitti puhtaaksi Fennica Gehrmanin toimesta Kari Vehmanen, Turun filharmonisen orkesterin nuotistossa säilyneiden, säveltäjän käsin kirjoittamien äänilehtien ja partituurin pohjalta. (Susanna Välimäki)

Lue lisää säveltäjästä, LINKKI KANSALLISBIOGRAFIAAN. 

HUOM-yhteistyökumppanit:
Yhteistyössä:
Helsingin kaupunginorkesteri
Helsingin yliopisto, Taiteiden tutkimus & musiikkitiede
Fennica Gehrman
Kansalliskirjasto
Music Finland
Musiikintutkijat yhteiskunnassa -tutkimushanke
Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Taideyliopiston Historiafoorumi
Tutkimusyhdistys Suoni ry
Savon soitannollinen seura
Sibelius-museo
Suomalaisen kirjallisuuden seura (SKS)
Suomen Musiikkiperintö ry
Suomen Sinfoniaorkesterit ry. (SuoSio)
Sävelten tyttäret -tutkimushanke