Ensimmäinen maailmansota aiheuttaa vaikeuksia

Ensimmäinen maailmansota alkoi heti kun orkesterisota oli saatu sovittua, mikä tiesi kaupunginorkesterille todella vaikeita aikoja. Orkesterissa alkuajoista lähtien soittaneet saksalaiset muusikot kutsuttiin takaisin Saksaan. Soittajien määrää piti alentaa ja palkkoja laskea. Yleisömääräkin pieneni.

Kunnallistaminen ei ollut parantanut soittajien sosiaalista asemaa, sillä työehdot olivat samat kuin ennen kunnallistamistakin. Orkesterimuusikkojen järjestäytyminen Suomessa ei ollut vielä varsinaisesti alkanut – Suomen Muusikkojen liitto saatiin perustettua vasta 1917, itseasiassa HKO:n oman alttoviulistin Johan Leopold ”Lepo” Laurilan toimeliaisuuden ansiosta.

Ensimmäinen maailmansota lieveilmiöineen romautti orkesterin taiteellisen tason. Suomalaisia muusikoita ei vieläkään riittänyt orkesterin tarpeisiin orkesterikoulun monen vuosikymmenen toiminnasta huolimatta. Kajanus yritti rekrytoida soittajia puolueettomista maista, kuten Tanskasta ja Hollannista. Taiteellista tasoa ei parantanut se, että nyt Kajanus ja Schnéevoigt jakoivat orkesterin konsertit ja heidän keskinäiset välinsä olivat erittäin tulehtuneet. Vuosina 1914–1916 herrat jatkoivat toistensa mustamaalamiskampanjoita lehdistön kuuliaisesti avustaessa. Edelleen myös fennomaanien ja svekomaanien väliset vastakkainasettelut kärjistivät riitoja.

Tilanne parantui vasta kun Schnéevoigt sai kiinnityksen Tukholman orkesterin taiteelliseksi johtajaksi ja Kajanus pääsi taas itsenäisesti hallitsemaan orkesteria. Vuosina 1917–1918 Suomen itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota aiheuttivat myös vakavia ongelmia orkesterin toiminnassa, kun muun muassa koko orkesteritoiminta lakkautettiin 4.2.–17.4.1918 väliseksi ajaksi punaisen hallinnon boikotoimiseksi.

Lähteet: Einari Marvia & Matti Vainio – Helsingin kaupunginorkesteri 1882–1982