1890-1920
Impressionismi
Impressionismi sai alkunsa tuntemattomien taiteilijoiden näyttelystä. He esittelivät ennennäkemättömän vaikutelmaan pohjautuvan tyylin. Näyttely sai tyrmistyneen vastaanoton ja taiteilijat lehdistöltä pilkkanimen impressionistit (ransk. impressio, vaikutelma). Nykymaailma tuntee heidät nimillä Monet, Renoir, Cézanne, Degas ja Pissarro.
Claude Debussy: La mer
Claude Debussy: La mer - Osa 2 Jeux de vagues.
Berliner Philharmoniker. Simon Rattle, kapellimestari.
EMI 2005.
Berliner Philharmoniker. Simon Rattle, kapellimestari.
EMI 2005.
Impressionismista yleisesti
Maalaustaide mullistui studiossa itse valmistetun maalin siirtyessä maalituubeihin. Se mahdollisti ulkona maalaamisen. Syntyi akateemisen ja uuden taiteilijapolven yhteentörmäys, jossa hallittu sisävalo ja alati muutoksessa oleva ulkoilma haastoivat toisensa. Olennaista ei enää ollut tarkka jäljennös, vaan vaikutelman luominen. Musiikki ammensi inspiraationsa maalaustaiteen muutoksesta.
“Tämä koulukunta on hylännyt kaksi asiaa: viivan, jota ilman on mahdotonta kuvata esineen tai elävän olennon muotoa, ja värin, joka antaa muodolle todellisuuden vaikutelman.” -La Presse -sanomalehdestä 29.4.1874
Musiikki impressionismissa
Siinä missä romantiikka imaisi kuulijan mukaansa vetovoimaisella melodialla ja sen ympärille punoutuvalla runsaudella, impressionismi tarjosi vapauden antautua vaikutelmien vietäväksi. Herkkien yksityiskohtien ja sointivärien kirjo muodostui ennen kaikkea melodian, rytmin ja harmonian uudenlaisesta käsittelystä. Impressionismin kuuluisin sävellys on Debussyn La Mer, jossa säveltäjä kuvaa merta aamuhämärästä tuuliseen aaltojen leikkiin. Jos teos olisi romantiikan teos, meren aaltoja vastaan kamppailisi yksinäinen sankari.
Impressionismin säveltäjiä
Impressionismi jäi musiikissa suppeammaksi ilmiöksi kuin esimerkiksi maalaustaiteessa. Keskeisin impressionismin säveltäjä oli ranskalainen Claude Debussy.
