”Halleluja!” kirjoitti euforinen Anton Bruckner sävellysluonnoksiinsa kohtaan, jossa hänen kahdeksannen sinfoniansa kaikkien osien pääteemat pääsevät soimaan yhtä aikaa teoksen loppumetreillä. Bruckner asetti riman korkealle sinfoniaa aloitellessaan: tavoitteena oli kirjoittaa kaikkien aikojen mahtavin sinfonia.
Ääritehoilla operoivan, katedraalinkokoisen kahdeksannen sinfonian ensitahdit kutsuvat mukaan uskaliaalle matkalle, jolle kannattaa lähteä.
Susanna Mälkki
Susanna Mälkki on sukupolvensa arvostetuimpia kapellimestareita maailmassa. Hän on Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari vuodesta 2016 ja Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja työskentelee näiden lisäksi jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, josta mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot ja kaikki muutkin USA:n nk. ”Big 5” -orkesterit. Oopperan alalla kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scala, New Yorkin Metropolitan -ooppera, Wienin valtionooppera ja Pariisin ooppera. Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa ja on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä.
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
www.susannamalkki.com
Anton Bruckner: Sinfonia 8 c-molli
Anton Bruckner (1824–1896) on yksi niistä suurista säveltäjistä, jonka musiikkia toiset rakastavat ja toiset välttävät. Musiikki etenee kiireettömästi ja vaatii kuulijalta sekä aikaa että oikeaa asennoitumista. Brucknerin teoksia verrataan usein kävelyyn vuoristossa: kulku on toisinaan puuduttavaa, mutta yhtäkkiä avautuvat mahtavat maisemat ovat sen arvoiset.
Bruckner sai toistuvasti osakseen pilkkaa, mutta siitä huolimatta hän sävelsi jatkuvasti. Saatuaan yhden sinfonian valmiiksi hän alkoi oitis luonnostella seuraavaa. Seitsemäs sinfonia sai poikkeuksellisesti erinomaisen vastaanoton joulukuussa 1884. Työpöydällä oli jo sinfonia numero 8 c-molli. Bruckner tuskaili soitinnuksen kanssa aina vuoteen 1887. Sitten hän antoi partituurin kapellimestari Hermann Leville, joka oli johtanut edellisen sinfonian kantaesityksen. Levin reaktio oli kylmä suihku: ”Ei tätä voi johtaa tällaisenaan. Teemat ovat upeita, mutta te ette kehittele niitä tarpeeksi paljon. Soitinnus ei toimi.” Levi kehotti Bruckneria tekemään sinfoniasta uuden version. Se valmistui vasta keväällä 1890.
Kahdeksas sinfonia kantaesitettiin Wienissä joulukuussa 1892. Kriitikko Eduard Hanslick käveli ulos salista kolmannen osan jälkeen. Hugo Wolf sen sijaan oli haltioissaan. Hänen mukaansa tämä oli Brucknerin paras sinfonia. Bruckner itse oli samaa mieltä.
Teoksesta on olemassa useita erilaisia editioita. Illan konsertin versio on Leopold Nowakin toimittama. Nowak (1904–1991) teki 1940-luvun lopusta lähtien kriittisiä editioita säveltäjän partituureista Kansainvälisen Bruckner-seuran toimeksiannosta.
Jo pääsävellaji paljastaa kahdeksannen sinfonian olevan kumarrus Beethovenin viidennen sinfonian suuntaan. Tämäkin teos on matka, joka alkaa syvästä pimeydestä, mutta huipentuu sokaisevaan valoon. Musiikin voi kokea olevan täysin abstraktia, mutta Bruckner kertoi joidenkin jaksojen kuvaavan konkreettisia asioita. Ensimmäinen osa (Allegro moderato) päättyy hänen mukaansa visioon kellosta joka jatkaa tikittämistään äskettäin kuolleen ihmisen huoneessa. Toinen osa (Allegro moderato) on scherzo täynnä valtavaa kineettistä energiaa. Lyyrinen trio-taite kertoo Brucknerin mukaan unettomuudesta. Hidas kolmas osa (Adagio) on kuin kamppailu uskon ja epäuskon välillä. Finaalin avaa, jälleen Brucknerin mukaan, kuva Itävallan keisarin ja Venäjän tsaarin tapaamisesta. Fanfaarit kuvaavat ratsuväkeä. Lopputahdeissa sinfonian kaikkien osien pääteemat soivat samanaikaisesti.
Christian Holmqvist
