Helsinki, Berliini, Oslo, Los Angeles – Kaija Saariahon Vista on neljän filharmonisen huippuorkesterin yhteistilaus.
Helsinki, Berliini, Oslo, Los Angeles – Kaija Saariahon Vista on neljän filharmonisen huippuorkesterin yhteistilaus. Säveltäjä löysi nimen teokselleen automatkalla USA:n länsirannikolla: ”Näköalapaikkojen kohdalla oli tienviittoja, joissa luki ‘vista’. Minulle avautui aivan kirjaimellisesti uusia maisemia, kun olin juuri ennen matkaa saanut valmiiksi monen vuoden työn, uuden oopperan.”
Robert Schumannin pianokonserton solistiksi saapuu Kirill Gerstein, jolle orkesterin kanssa soittaminen on maaginen tapahtuma. ”Soittaminen ja äänen tuottaminen yhdessä uskomattoman taitavien ihmisten kanssa luo erityisen tunteen siitä, että olemme tekemässä jotain taianomaista.”
Katso ja kuuntele suorana ja tallenteena Helsinki-kanavalla ja HKO Screen -sovelluksessa.
Katso suorana ja keskustele orkesterin YouTube-kanavalla.
Robert Schumann: Pianokonsertto
Robert Schumann (1810–1856) opetteli säveltämään keskittymällä vain yhteen asiaan kerrallaan. Koko 1830-luvun hän teki lähes yksinomaan pianomusiikkia, ensin itsensä ja sitten tulevan vaimonsa Clara Wieckin esitettäväksi. Häiden jälkeen Schumann tehtaili lähes 150 rakkauslaulua vuodessa. Orkesterimusiikin kausi alkoi vuonna 1841, tuloksena pari valmistunutta ja muutama kesken jäänyt sinfonia sekä yksiosainen Konsertto-fantasia pianolle ja orkesterille.
Teoksen kantaesittänyt Clara Schumann oli vaikuttunut: ”Jos sen harjoittelee tarkasti, sen täytyy antaa suurta nautintoa kuulijoille. Piano on hyvin taidokkaasti nivottu orkesterin kanssa yhteen. On mahdotonta kuulla yhtä ilman toista.” Kahden esityksen jälkeen Konsertto-fantasia unohtui kustantajien torjuttua sen. Vuonna 1842 Robert Schumann paneutui kamarimusiikkiin.
Suuren pianokonserton säveltäminen oli kiinnostanut Schumannia teinivuosista saakka, mutta hän ei osannut yhdistää omaan runollisuuttaan 1800-luvun sankarillisuutta ihannoiviin arvoihin. ”Mitä konserttoihin tulee, ja kuten olen sanonut, en osaa kirjoittaa virtuooseille ja minun keksittävä jotain muuta”, hän kirjoitti vuonna 1839 Claralle. Kuusi vuotta myöhemmin hän keksi keinot, ja kaivoi käsiinsä vanhan Konsertto-fantasian muokatakseen siitä a-molli pianokonserton (1845) ensimmäisen osan.
Pianokonsertto olisi tuskin valmistunut ilman, että Schumann oli vuorollaan uppoutunut syvälle niin soolopianon, sinfonian, laulun kuin kamarimusiikin saloihin. Pianokonsertosta tuli yhtäältä solistin ja orkesterin sopuisa duetto, toisaalta kuin sinfonia solistiosuudella, mutta ennen kaikkea konsertoiva kamariteos, jonka vaivihkainen virtuoosisuus todistaa demokraattisen musisoinnin vetovoimaa. Jo alkutahdit tekevät selväksi, että tämä ei ole tavanomainen teos: piano ottaa ohjakset kuin väkisin, mutta orkesteri vastaa kutsuun kahta hillitymmin. Romanttiseksi konsertoksi teos on poikkeuksellisen maltillinen, mutta sen fantasiamaisuus ja uudenlainen, ns. syklinen muoto innoitti myöhemmin mm. Lisztiä, Brahmsia ja muita ajan säveltäjiä omiin, entistäkin rohkeampiin innovaatioihinsa.
Jaani Länsiö
Claude Debussy: Pièce pour le Vêtement du blessé
Claude Debussy: Berceuse héroïque
Claude Debussy: Les soirs illumines par l’ardeur du charbon
Claude Debussy: Élégie
Claude Debussy: Étude retrouvée
Kaija Saariaho: Vista
"Kaija Saariaho on yksi meidän aikamme monumentaalisista säveltäjistä. Hänen musiikistaan voi sanoa niin monta upeaa asiaa, etenkin hänen musiikistaan suurelle kokoonpanolle… Tunnen myös, että hänen musiikkinsa voimakas läsnäolo vuosien mittaan on ollut erityisen tärkeä roolimalli nuorille sukupolville, eikä vähiten nuorille naisille, jotka ovat saaneet Saariahon musiikista inspiraatiota ja kannustusta itse työskennellä musiikin parissa. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hänen monipuolinen vaikutuksensa muovaisi musiikkia myös tulevaisuudessa.”
Näin totesi islantilainen säveltäjä Anna Thorvaldsdottir BBC Music Magazine -lehden järjestämässä kiertokyselyssä. 174 johtavaa säveltäjää ympäri maailmaa kertoi, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen suurin säveltäjä. Voiton vei J.S. Bach. Elossa olevista säveltäjistä korkeimman sijan – numero 17 – sai Kaija Saariaho (s. 1952).
Kansainvälisesti Saariaho on tullut tunnetuksi etenkin oopperasäveltäjänä; L’Amour de loin sai kantaesityksensä vuonna 2000 ja Adriana Mater vuonna 2006. Saariahon viides ooppera on Sofi Oksasen librettoon sävelletty Innocence (2018). Korona-tilanteen takia ooppera odottaa vielä kantaesitystään.
Saariahon suurista orkesterikappaleista Laterna Magica on saanut inspiraationsa Ingmar Bergmanista ja teos sai kantaesityksensä Berliinissä 2008, ja runoilija Rumin teksteistä innoittunut Circle Map puolestaan kantaesitettiin Amsterdamissa Susanna Mälkin johdolla 2012. Nyt kantaesityksensä saava Vista (2019) on sävelletty Helsingin kaupunginorkesterin, Berliinin filharmonikkojen, Oslon filharmonikkojen ja Los Angelesin filharmonikkojen yhteistilauksesta.
Teoksen otsikon (’näköala’, ’näkymä’) Saariaho keksi matkalla Yhdysvaltojen länsirannikolla: ”Ajoimme Los Angelesista San Diegoon päin. Näköalapaikkojen kohdalla oli jatkuvasti tienviittoja, joissa luki ’vista’. Samaan aikaan uuden teoksen aiheet pyörivät päässäni, ja siitä se lähti. Aivan kirjaimellisesti minulle avautui uusia maisemia, kun olin juuri ennen matkaa saanut valmiiksi monen vuoden työn, uuden oopperan.”
Christian Holmqvist
