Musiikkitalon Kuoro puhaltaa kymmenen syntymäpäiväkynttilää teoksilla, joiden säveltäjät ovat tulleet runouden ja maalaustaiteen lumoamiksi. Piero della Francescan freskojen majesteettinen hiljaisuus ja mystinen ilmapiiri kiehtoivat Bohuslav Martinůta. Johannes Brahms liikuttui kesälomallaan Friedrich Hölderlinin runosta ja kiiruhti saman tien hiekkarannalle luonnostelemaan. Alex Freemanin uusi teos on laaja koraalisinfonia, joka ammentaa neljän amerikkalaisrunoilijan säkeiden ekstaattisesta optimismista ja energiasta.
Nils Schweckendiek
Nils Schweckendiek on Saksassa syntynyt, Englannissa kasvanut, ja vuodesta 2000 lähtien Suomen musiikkielämässä vaikuttanut kapellimestari ja kuoronjohtaja. Hänet tunnetaan parhaiten nykymusiikkiin erikoistuneena kuoromestarina, mutta hänen vaikutuksensa ulottuu musiikin kaikille laidoille: barokkiorkestereihin, nykymusiikkiin erikoistuneisiin yhtyeisiin, kamari- ja sinfoniaorkestereihin aina Kokkolasta Kiinaan sekä oopperaesityksiin ja kuorokonsertteihin kaikissa Euroopan kolkissa. Sibelius-Akatemian kuoronjohdon professoriksi Schweckendiek nimitettiin vuonna 2014. Hän on vuodesta 2007 johtanut Helsingin kamarikuoroa ja vuodesta 2017 toiminut myös Musiikkitalon Kuoron taiteellisena johtajana.
Illan ohjelma heijastelee paitsi Musiikkitalon Kuoron historiaa myös Schweckendiekin läheistä suhdetta uuteen musiikkiin ja tšekkiläisen Bohuslav Martinůn sävellyksiin. Illan kantaesitys on tilattu kuoron juhlavuoden kunniaksi. ”Freeman on tullut tunnetuksi erittäin taitavana ja kekseliäänä kuorosäveltäjänä, mutta hänen instrumentaalimusiikkiaan ei vielä tunneta Suomessa yhtä hyvin,” Schweckendiek sanoo. ”Hänen Teosto-palkintoehdokkaana ollut teoksensa Under the Arching Heavens: A Requiem osoitti, että hän hallitsee suuria muotoja. Tulossa on upeasti soiva, värikäs sävellys.”
Johannes Brahmsin musiikki on kuorolle erityisen läheistä. Musiikkitalon Kuoron debyytti tapahtui vuonna 2012 Brahmsin Saksalaisessa sielunmessussa Radion sinfoniaorkesterin konsertissa. ”Schicksalslied esitetään Suomessa aivan liian harvoin siihen nähden, että se on valtavan kaunis ja ilmaisurikas teos, niitä suhteellisen harvoja teoksia, joissa ei ole laulusolisteja, vaan kuoro itsessään on polttopisteessä. Kuorolle tunnin verran laulua on jo paljon, joten konserttia täydennetään Martinůn juhlavalla ja riemukkaalla myöhäisteoksella Les fresques de Piero della Francesca, sekin Suomessa harvinaisuus. Teoksen tunnelma sopii hyvin kuoron juhlakonserttiin.”
Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa Schweckendiek johti viimeksi syksyllä 2021 Erik Bergmanin, Seppo Pohjolan ja Béla Bartókin musiikkia.
Jaani Länsiö
Musiikkitalon kuoro
Syksyllä 2011 perustettu Musiikkitalon Kuoro sai alkunsa kapellimestareiden Hannu Linnun, Jukka-Pekka Sarasteen ja John Storgårdsin aloitteesta. Musiikkitalon Kuoro on noin 90 laulajan sinfoniakuoro, joka muuntuu tarvittaessa myös mies- tai naiskuoroksi. Musiikkitalon Kuoro tekee yhteistyötä Musiikkitalon kaikkien päätoimijoiden; Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Sibelius-Akatemian kanssa. Taiteellisena johtajana toimi säveltäjä Tapani Länsiö kuoron perustamisesta lähtien aina vuoteen 2017. Kuoron johtajina aloittivat tammikuussa 2017 Nils Schweckendiek ja lehtori Jani Sivén. Kuorolaiset ovat intohimoisia laulunharrastajia. Kuoron ohjelmisto muodostuu pääosin sinfonisista kuoro- ja orkesteriteoksista. Ohjelmistoa suunnitellaan pitkäjänteisesti yhdessä Helsingin kaupunginorkesterin ja Radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kuoron a cappella -ohjelmisto muodostuu suurelle kuorolle sävelletystä musiikista. Pääosin kuoro konsertoi Musiikkitalossa, mutta on esiintynyt myös muualla, kuten Espoon Urkuyö ja Aaria -festivaalilla, Turun Musiikkijuhlilla ja Tammisaaren Kesäkonserttisarjassa. Musiikkitalon Kuoro kasvattaa laulajamääräänsä – seuraa pääsykoeilmoituksia nettisivuilta: www.musiikkitalonkuoro.fi
Johannes Brahms: Schicksalslied kuorolle ja orkesterille op. 54
Kesällä 1868 Johannes Brahms (1833–1897) lomaili Saksan rannikolla. Mukana olleet ystävät havaitsivat hänen olevan hieman poissaoleva. Säveltäjä selitti lukeneensa äskettäin Friedrich Hölderlinin runoja. Hölderlin (1770–1843) oli romanttinen saksalainen runoilija, joka haki innoitusta antiikin myyteistä sekä filosofiasta. 1800-luvun alussa hänet diagnosoitiin mielisairaaksi ja hän vietti elämänsä viimeiset 36 vuotta eristyksissä.
Hölderlinin runoista Brahmsiin teki suurimman vaikutuksen Hyperions Schicksalslied (Hyperionin kohtalonlaulu; Hyperion on yksi antiikin Kreikan titaaneista). Brahms innostui niin paljon, että hän oitis alkoi luonnostella teosta kuorolle ja orkesterille. Kesäloma jäi kesken, kun hän suuren inspiraation vallassa palasi kotiinsa Hampuriin pianon ääreen.
Schicksalslied op. 54 valmistui kuitenkin vasta vuonna 1871. Ongelmaksi oli muodostunut sävellyksen kokonaismuoto. Hölderlinin runon avaa kuvaus jumalten eteerisestä maailmasta. Loppu sen sijaan on pessimistinen visio ihmisyydestä sokean kohtalon kurimuksessa. Partituurin valmistuttua Brahms pohti kirjeessä kuoronjohtaja Carl Reinthalerille: ”Schicksalslied menee nyt painoon ja kuoro on hiljaa viimeisen Adagion aikana. Saatte sanoa, että ratkaisu on typerä, mutta minkäs teet. Pohdin jopa omien rivien lisäämistä, mutta ei siitäkään tullut mitään, tuloksena olisi ollut fiasko. Ehkä tämä on epäonnistunut kokeilu.”
Schicksalslied sai kantaesityksensä Karlsruhessa lokakuussa 1871 kapellimestari Hermann Levin johdolla. Joidenkin kriitikoiden mukaan säveltäjä oli orkesteriepilogillaan tuhonnut runon koko idean. Teos oli kuitenkin yleisön mieleen, ja se herätti mielenkiintoa myös kuoroissa. Brahmsin harvoista teoksista kuorolle ja orkesterille Schicksalslied on nykyään suosituin, vaikuttavan runon ja yhtä vaikuttavan musiikin ansiosta.
Bohuslav Martinů: Les Fresques de Piero della Francesca
Vuonna 1953 tšekkiläinen säveltäjä Bohuslav Martinů (1890–1959) palasi Eurooppaan vietettyään toisen maailmansodan vuodet Yhdysvalloissa. Ennen sotaa hän oli asunut Pariisissa seitsemäntoista vuoden ajan. Nyt hän asettui Nizzaan. Muutto takaisin Tšekkoslovakiaan ei ollut suunnitelmissa, sillä kommunistinen hallinto oli leimannut hänet formalistiksi ja epäisänmaalliseksi luopioksi.
Eräänä päivänä kuvataiteilija Rudolf Kundera näytti Martinůlle kirjan jossa oli valokuvia italialaisen renessanssitaiteilija Piero della Francescan (n. 1415–1492) freskosarjasta Todellisen ristin legenda. Sen lähtökohtana oli toiminut 1260-luvulla julkaistu Legenda aurea -niminen kirja joka sisälsi kristillisiä legendoja ja kertomuksia.
Martinů halusi nähdä Arezzon San Francescon kirkossa olevat freskot paikan päällä ja matkusti keväällä 1954 Italiaan. Kokemus oli voimakas ja vuotta myöhemmin syntyi kolmiosainen orkesterisarja Les Fresques de Piero della Francesca. Säveltäjä totesi: ”Freskoissa vallitsee eräänlainen harras ja ankaran rauhallinen tunnelma. Niissä on outoa, koskettavaa runoutta. Musiikissani olen pyrkinyt ilmaisemaan jotakin niiden tunnelmasta.” Kirjeessä Tšekkoslovakiassa asuville sisaruksilleen Martinů korosti, ettei teos ollut ohjelmamusiikkia eikä kuvannut freskojen tapahtumia. Hän kuitenkin paljasti että teoksen ensimmäinen osa viittaa Saban kuningattareen ja toinen osa Rooman keisari Konstantinuksen uneen enkelistä, joka osoittaa taivaalla olevaa ristiä.
Les Fresques de Piero della Francesca sai kantaesityksensä Salzburgin musiikkijuhlilla syksyllä 1956. Wienin filharmonikkoja johti Rafael Kubelik, jolle teos myös on omistettu. Impressionistinen värimaailma ja voimakkaat tunnelmat tekivät nopeasti sävellyksestä suositun. Se on edelleenkin eräs Martinůn kaikkein soitetuimmista.
Alex Freeman: Ghost Light
Yhdysvalloissa syntynyt, nykyään Suomessa asuva Alex Freeman (s. 1972) opiskeli sävellystä mm. Samuel Adlerin, Lukas Fossin ja John Coriglianon johdolla. Vuonna 2001 hän alkoi opiskella Sibelius-Akatemiassa Eero Hämeenniemen johdolla. Freeman on kirjoittanut piano-, kamari- ja orkesterimusiikkia, mutta on tullut tunnetuksi etenkin kuoromusiikin säveltäjänä. Hän on kirjoittanut tilausteoksia mm. Candomino-kuorolle, Tapiolan kuorolle ja Hämäläisen Osakunnan Laulajille. Helsingin kamarikuoron tilaama Under the Arching Heavens: A Requiem oli vuonna 2018 Teosto-palkintoehodokas.
Kuorosinfonia Ghost Light (2022) on syntynyt Musiikkitalon Kuoron tilauksesta ja saa nyt kantaesityksensä. Freeman kertoo uudesta teoksestaan seuraavaa:
”Pandemian ensimmäisten vuosien aikana minnesotalainen runoilija Rob Hardy (s. 1964) julkaisi runoja, jotka kommentoivat pandemiaa reaaliajassa. Asuessani Minnesotassa tutustuin Hardyn tuotantoon ja olen seurannut sitä nyt jo viidentoista vuoden ajan.
Runo Ghostlight (Aavevalo) syntyi siinä vaiheessa, kun yhteiskunta oli melkein täysin sulkeutunut. Hardy kuvaa: ’Aavevalo on tyhjän ja pimeän teatterin näyttämölle jätetty valo. Pandemiasulkujen aikana monet teatterit ympäri maailmaa jättivät aavevalon palamaan. Se oli merkki valosta tunnelissa, toiveesta voida joskus palata näyttämölle. Halusin kirjoittaa siitä miten silmämme tottuvat pimeään ja saattavat löytää siitä jopa lohtua. Halusin myös kirjoittaa siitä kuinka me itse olemme valon kantajia olemalla luovia, ja välittämällä toisistamme.’
Sinfoniani lähtee liikkeelle Walt Whitmanin ja John Gould Fletcherin ekspansiivisesta pioneerihengestä. Tätä seuraa James Ageen kristallisoitunut hetki, lohdullinen ihmettely maailmankaikkeuden edessä. Hardyn Ghostlight päättää teoksen riemukkaissa tunnelmissa.”
Christian Holmqvist
