Kent Naganon musiikilliset lapsuudenmuistot skaalautuvat konserttisalin mittakaavaan: hengellisyyttä luotaavaa musiikkia neljältä vuosisadalta.
Kent Nagano varttui yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa kaukana suurkaupungeista ja konserttisaleista. Musiikki sai silti – tai ehkä juuri sen vuoksi – tärkeän roolin hänen elämässään jo varhain: ”Meillä soi musiikki koko ajan, se toi perheen yhteen. Lisäksi osallistuimme kirkon toimintaan, myös siellä soi musiikki. Minä, siskoni ja veljeni lauloimme kirkon lapsikuorossa.”
Igor Stravinsky: Psalmisinfonia
Igor Stravinskyn (1882–1971) 1920-luvulla alkanut ns. neoklassinen kausi osoittautui vaikutusvaltaiseksi. Stravinskyn esimerkin innoittamana monet muut säveltäjät hakivat inspiraatiota klassismista ja barokista. Kun Stravinsky imitoi Lullyä baletissa Apollo tai teki modernin version Haydnin ja Mozartin serenadeista Serenadissa pianolle tulos oli paradoksi. Musiikin esikuvan saattoi kyllä hahmottaa, mutta silti sävellys oli täysin tunnistettavaa Stravinskya.
Eräs uusklassisen kauden hienoimmista teoksista on vuonna 1930 sävelletty Psalmisinfonia kuorolle ja orkesterille.
Eräs uusklassisen kauden hienoimmista teoksista on vuonna 1930 sävelletty Psalmisinfonia kuorolle ja orkesterille. Teos syntyi kapellimestari Sergei Koussevitskyn tilauksesta Bostonin sinfoniaorkesterin 50-vuotisjuhlia varten ja sai kantaesityksensä Brysselissä joulukuussa 1930 Ernest Ansermetin johdolla. Bostonissa teos esitettiin ensi kertaa pari päivää myöhemmin.
Stravinsky oli 1920-luvulla kokenut uskonnollisen herätyksen. Hän alkoi rukoilla, käydä jumalanpalveluksissa ja tutustua uskonnollisiin kirjoituksiin. Hän myös tutki Raamattua. Psalmisinfonia heijastaa Stravinskyn tarvetta ilmaista ortodoksista uskoaan musiikin keinoin.
Teoksessa uusklassista ovat esimerkiksi viittaukset renessanssin ja barokin kontrapunktiin, sekä tietysti objektiivinen sävy: musiikki ei ole romanttisen subjektiivista vaan kurinalaisen ekspressiivistä. Orkesterin kokoonpanosta säveltäjä on jättänyt pois viulut ja alttoviulut. Tämä antaa musiikille hyvin erityisen, tummahkon sävyn. Psalmisinfonian otsikon Stravinsky selitti näin: ”Tämä ei ole sinfonia johon olen ottanut mukaan psalmeja laulettavaksi, päinvastoin. Olen ’sinfonisoinut’psalmien laulamisen.”
Teoksessa on kolme tauotta esitettävää osaa. Ensimmäinen osa (Psalmi 38) on kiihkeä ja hermostunut. Toinen osa (Psalmi 39) kuvaa kääntymystä uskoon. Finaali (Psalmi 150) on ylistyslaulu Jumalalle. Lopussa soi hidas hymni, jonka Stravinskyn mukaan pitäisi soida kuin se ”olisi taivaasta annettu”.
Christian Holmqvist
Felix Mendelssohn: Sinfonia 5 D-duuri ”Uskonpuhdistus” op.107
Vuonna 1829 Felix Mendelssohn (1809-1847) alkoi säveltää sinfoniaa, jolla hän halusi osallistua Augsburgin tunnustuksen 300-vuotisjuhlin seuraavana vuonna. Vanhempiensa ja siskojensa tavoin myös Mendelssohn oli protestantiksi kääntynyt juutalainen. Uskonnon vaihdolla oli merkitystä yhteiskunnassa, jossa antisemitismi oli arkipäivää. Mendelssohn oli lojaali protestantti. Hänelle oli itsestäänselvä huomioida tapahtuma, jonka ansiosta luterilainen kirkko sai niin keskeisen aseman niin monessa Euroopan maassa.
D-duuri-sinfonian syntyprosessia hidasti kuitenkin säveltäjän sairastelu. Teos valmistui vasta toukokuussa 1830, eikä sille enää löytynyt sijaa kesän juhlakonserteissa Saksassa. Mendelssohn tarjosi oitis partituuria pariisilaiselle orkesterille. Kapellimestari François Habeneck piti sinfoniasta, mutta muusikoiden mielestä siinä oli ”liian vähän melodioita”. Teos sai pakit.
Kapellimestari François Habeneck piti sinfoniasta, mutta muusikoiden mielestä siinä oli ”liian vähän melodioita”. Teos sai pakit.
D-duuri-sinfonia sai kantaesityksensä Berliinissä 15.11.1832 säveltäjän johdolla. Mendelssohn ei tuonut teosta julkisuuteen kertaakaan kantaesityksen jälkeen ja suhtautui siihen vähitellen avoimen väheksyen. ”Jos voisin tuhota yhden ainoan teoksistani”, hän saattoi murahtaa, ”se olisi juuri tämä”. Sinfonia painettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen ja sai järjestysnumeron viisi, vaikka se kronologisesti on Mendelssohnin toinen. Kantaesityksessä teoksella oli dramaattinen otsikko Symphonie zur Feier der Kirchen-Revolution (Sinfonia kirkko-vallankumouksen kunniaksi), Nykyinen otsikko Uskonpuhdistussinfonia on kustantajan keksintö.
Ensimmäisen osan avaa harras Andante, jossa soi ”Aamen”-motiivi. Päätaite on energinen Allegro con fuoco. Toinen osa on kepeä scherzo tempossa Allegro vivace. Hitaassa osassa Andante pääosassa ovat jousien laulavat linjat. Osa siirtyy tauotta finaalin. Sen avaa Andante con moto-johdanto, jossa soi Lutherin koraali Jumala ompi linnamme. Tätä seuraa kontrapunktiltaan taidokas Allegro maestoso.
Christian Holmqvist
