Jousisoitinten leveä viuhka, puhaltimien laaja kaari ja ylenpalttinen lyömäsoitinvalikoima levittäytyvät Susanna Mälkin johdolla Musiikkitalon suuren konserttisalin lavalle loihtimaan ilmoille Saariahon avarat näköalat ja uudenlaiset sointivärit. HKO:n toukokuussa 2021 kantaesittämässä teoksessa on ”korviahivelevää soitinnusta ja yllättävää uhan tuntua.” (Rondo.)
Anton Bruckner omisti seitsemännen sinfoniansa adagio-osan ”kuolemattoman, rakastetun mestarin”, Richard Wagnerin muistolle. Brucknerin aikalainen, musiikkikiriitikko Eduard Hanslick kutsui teosta ”sinfoniseksi kuningasboaksi”. Kuitenkin juuri seitsemännellään Bruckner teki kertakaikkisen läpimurron sinfonikkona – 62-vuotiaana!
Susanna Mälkki
Susanna Mälkki on sukupolvensa arvostetuimpia kapellimestareita maailmassa. Hän on Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestari vuodesta 2016 ja Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja työskentelee näiden lisäksi jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, josta mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot ja kaikki muutkin USA:n nk. ”Big 5” -orkesterit. Oopperan alalla kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scala, New Yorkin Metropolitan -ooppera, Wienin valtionooppera ja Pariisin ooppera. Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa ja on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä.
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
www.susannamalkki.com
Kaija Saariaho: Vista
"Kaija Saariaho on yksi meidän aikamme monumentaalisista säveltäjistä. Hänen musiikistaan voi sanoa niin monta upeaa asiaa, etenkin hänen musiikistaan suurelle kokoonpanolle… Tunnen myös, että hänen musiikkinsa voimakas läsnäolo vuosien mittaan on ollut erityisen tärkeä roolimalli nuorille sukupolville, eikä vähiten nuorille naisille, jotka ovat saaneet Saariahon musiikista inspiraatiota ja kannustusta itse työskennellä musiikin parissa. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hänen monipuolinen vaikutuksensa muovaisi musiikkia myös tulevaisuudessa.”
Näin totesi islantilainen säveltäjä Anna Thorvaldsdottir BBC Music Magazine -lehden järjestämässä kiertokyselyssä. 174 johtavaa säveltäjää ympäri maailmaa kertoi, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen suurin säveltäjä. Voiton vei J.S. Bach. Elossa olevista säveltäjistä korkeimman sijan – numero 17 – sai Kaija Saariaho (s. 1952).
Kansainvälisesti Saariaho on tullut tunnetuksi etenkin oopperasäveltäjänä; L’Amour de loin sai kantaesityksensä vuonna 2000 ja Adriana Mater vuonna 2006. Saariahon viides ooppera on Sofi Oksasen librettoon sävelletty Innocence (2018), joka sai kantaesityksensä Aix-en-Provencen festivaalilla Etelä-Ranskassa 3. heinäkuuta.
Saariahon suurista orkesterikappaleista Laterna Magica on saanut inspiraationsa Ingmar Bergmanista ja teos sai kantaesityksensä Berliinissä 2008, ja runoilija Rumin teksteistä innoittunut Circle Map puolestaan kantaesitettiin Amsterdamissa Susanna Mälkin johdolla 2012. Vista sai kantaesityksensä tämän vuoden toukokuussa Helsingin kaupunginorkesterin striimikonsertissa. Vista (2019) on sävelletty Helsingin kaupunginorkesterin, Berliinin filharmonikkojen, Oslon filharmonikkojen ja Los Angelesin filharmonikkojen yhteistilauksesta.
Teoksen otsikon (’näköala’, ’näkymä’) Saariaho keksi matkalla Yhdysvaltojen länsirannikolla: ”Ajoimme Los Angelesista San Diegoon päin. Näköalapaikkojen kohdalla oli jatkuvasti tienviittoja, joissa luki ’vista’. Samaan aikaan uuden teoksen aiheet pyörivät päässäni, ja siitä se lähti. Aivan kirjaimellisesti minulle avautui uusia maisemia, kun olin juuri ennen matkaa saanut valmiiksi monen vuoden työn, uuden oopperan.”
Anton Bruckner: Sinfonia nro 7 E-duuri
Anton Bruckner (1824-1896) loi maineensa sinfonioilla, joissa rikas myöhäisromanttinen ilmaisu kohtaa klassisen kontrapunktin. Kuulijat ja arvostelijat eivät aluksi helposti sulattaneet näitä pitkiä ja ennen muuta täysin kiireettömästi eteneviä teoksia. Lehdistössä Bruckneria pilkattiin avoimesti. Hänen musiikkinsa oli ”morbidia” ja ”korville haitallista”; hän sävelsi ”kuin kännikala”. Mutta Bruckner ei lakannut säveltämästä. Hän oli harras katolinen, ja totesi: ”Monet toivovat että säveltäisin toisin. Tottakai voisin, mutta ei se käy. Jumala on antanut minulle säveltämisen lahjan ja minä teen tiliä ainoastaan Hänelle.”
Syyskuussa vuonna 1881 Bruckner sai valmiiksi kuudennen sinfoniansa. Vain pari päivää myöhemmin hän oli seitsemännen sinfoniansa kimpussa. Se valmistui vasta syksyllä 1883 ja sai kantaesityksensä Leipzigissa 30.12.1884 Arthur Nikischin johdolla. Vastaanotto oli poikkeuksellisesti erittäin innostunut, ja vielä nykyään sinfonia lienee säveltäjänsä kaikkein suosituin teos. Syy on selvä. Vaikka teos on Brucknerille luonteenomaisen tapaan monumentaalinen, sen melodiat ovat poikkeuksellisen kauniit ja tunnelma lämmin.
Ensimmäisen osan (Allegro moderato) avaa suurenmoinen, pitkä teema, jonka säveltäjä kertoi kuulleensa unessa. Monista erilaisista aineksista huolimatta osa huokuu levollista tasapainoa. Toinen osa (Adagio. Sehr feierlich und sehr langsam) syntyi alkuvuodesta 1883, kun Bruckner sai kuuli ihailemansa Richard Wagnerin olevan kuolemansairas. Osa on surumusiikkia, jossa kaksi teemaa vuorottelee. Ensimmäinen melodia on sävyltään vakava, toinen haikea.
Adagion vastapainoksi kolmas osa scherzo (Sehr schnell) on – mollistaan huolimatta – valoisa ja riehakas. Triotaite on idyllinen. Finaali (Bewegt, doch nicht schnell) sisältää kolme erilaista teemaa ja niiden kehittelyä. Lopputahdeissa vaskista räjähtää esiin ensimmäisen osan pääteema.
Christian Holmqvist
